Matkavalmisteluja
07.04.2026 - Ranska 2026
Suurin osa matkavalmisteluista oli tehty jo hyvissä ajoin, mutta aina osa jää viime tinkaan.
Tukholman paikallisliikenteen (SL, Storstockholms Localtrafik) lipun pystyy maksamaan lähimaksukortilla, mutta alennuksen (eläkeläinen, opiskelija, nuori) saamiseksi maksukortti pitää rekisteröidä viimeistään edellisen vuorokauden aikana. Pitäähän alennus ottaa, jos sitä kerran tarjotaan. Säästö se on pienikin säästö!
Alennusehdoissa ei ollut vaatimusta, että pitää olla tukholmalainen tai ruotsalainen. Sen verran piilovaatimusta kuitenkin oli, että "valitettavasti" alennussivut olivat vain ruotsiksi. Siis "pakko"ruotsi hyötykäyttöön ja rekisteröimään maksukortteja. Se kävi suhteellisen helposti eli tämä piilovaatimus ei ollut aivan kohtuuton. Kertalipun (75 min) normaalihinta oli 43 kr ja alennushinta 26 kr.
Menomatka
08.04.2026 - Ranska 2026
Matkamme oli nykytermein ilmaistuna tyyppiä "pintaa pitkin". Ei niinkään sen takia, että potisimme "flygskamia" yhdessä ruotsalaisten kanssa, vaan se on yksinkertaisesti paljon mukavampaa kuin lentäminen. Ympäristöystävällisyys tulee sitten vain ylimääräisenä bonuksena.
Antaa kiireisempien hikoilla turvatarkastuksissa tulitikkujensa ja nestepullojensa kanssa sekä tunkea matkatavaroitaan ahtaisiin lentokoneisiin.
Tampere - Helsinki
Matka alkoi keskiviikkona suunnilleen puoliltapäivin. Ensin ratikalla Tampereen rautatieasemalle ja sitten junalla Helsinkiin. Viking Line oli hinnoittelullaan ohjannut lähtösatamaksi Turun sijasta Helsingin. Vaikka sorruimme taas tekstiviestitarjoukseen hyttiluokan korottamisesta, hinta jäi kuitenkin alle Turusta lähtevän perusmatkan hinnan.
Junamatka TRE - HKI meni perusrutiinin mukaan. Matkahavaintona oli, että edelliskertaan verrattuna Ukraina oli luopunut Helsingin rautatieasemasta, mutta valloittanut tilalle Messukeskuksen. Tämä pääteltynä rakennusten katolla / edustalla olevista lipuista.
Lisätään tähän tarkennuksena, että minulla ei ole mitään Ukrainaa eikä ukrainalaisia vastaan. He ovat vain maailmanpolitiikan jalkoihin jääneitä reppanoita. Sen sijaan minulla on paljonkin meidän (poliittisten) päättäjien harjoittamaa piiloaivopesua vastaan, jonka yksi tärkeä työkalu (tällä hetkellä) on Ukrainan lippu! Tämä (poliittinen) piiloaivopesu ainoastaan huonontaa käsitystä Ukrainasta ja ukrainalaisista kuten minustakin huomaa.
Helsinki - Tukholma
Laiva Tukholmaan lähti Katajanokan satamasta iltapäivällä ja oli perillä aamupäivällä.
Laivamatkakin meni perusrutiinin mukaan. Illalla ensin pianistin ja trubaduurin esitysten kuuntelu viinilasi(e)n saattelemana. Sitten vielä taikurin esityksen seuraaminen, tällä kertaa ilman viiniä.
Aamuherätys tuli tuntia etuajassa, koska kännykkä ei ollut vielä vaihtanut Keski-Euroopan (Ruotsin) aikaan. Parempi näinpäin. Kävimme syömässä runsaan, hyvän ja kohtuuhintaisen aamupalan laivalla. Samalla pystyimme ihailemaan Tukholman kauniita saaristomaisemia.
Satamasta (Londonviadukten) Tukholman keskustaan menimme bussilla 53. Bussiin noustessa varmistin vielä kuljettajalta "pakko"ruotsilla, että meneekö bussi Keskusasemalle (Centralstation). Nopealla ja ehkä ei aivan kouluruotsilla annetusta vastauksesta ymmärsin sanan "ja", mutta tällä kertaa se riitti. Ruotsalaiset olivat ystävällisesti nimenneet rautatieaseman lähellä olevan pysäkin "Centralen", joten poistumispysäkin valintakin onnistui ilman suuria vaikeuksia. (Ehkä kuljettaja sanoi senkin vastauksessaan?)
Tukholma - Hampuri
Vaikka päivä oli aurinkoinen, painavat rinkat eivät innostaneet laajempaan kiertelyyn keväisessä Tukholmassa. Notkuimme siis suurimman osan päivästä Keskusasemalla.
Keskusasemalla oli Cupra Ravalin 100% sähköversion esittely. Päivällä auto oli vielä verhojen alla ja vieressä oli vartija estämässä yliuteliaiden kurkistelut. Iltapäivällä kolmen paikkeilla auto paljastettiin ja oli siellä jotain kuohuvaa juomaakin tarjolla. Ihan mukavan näköinen auto! Kuohujuoman pummaamisen jätin (tällä kertaa) väliin. Kuohujuoman sijaan kävimme Keskusaseman italialaistyyppisessä kahvilassa kahvilla. Kahvi ja leivos olivat erittäin hyviä, tosin sikahintaisia. Kahvinjuonnin ohessa kahvilan myyjääkin oli ihan mukava katsella.
Yöjuna Berliiniin lähti aikataulussa 17:48. Meillä oli makuupaikat kuuden hengen hytissä keskitasolla. Tukholmasta meidän hyttiin tuli neljä matkustajaa. Yön aikana yksi oli lähtenyt ja kaksi tullut tilalle. Minulla ei ollut mitään havaintoa, missä olivat lähteneet / tulleet. Junan tasaiset kulkuäänet ovat hyvää unilääkettä!
Vaikka juna oli lähtiessä aikataulussa, se oli Hampuriin tullessa puolitoista tuntia myöhässä! Onneksi meillä oli hyvin vaihtoaikaa ja mitään kiirettä ei tullut.
Hampuri - Pariisi
Kävimme junaa odotellessa juomassa aamukahvit Hampurin päärautatieaseman kahvilassa. Kahvin laatu oli melko keskinkertaista verrattuna Tukholman erinomaiseen, mutta kahvin seurana ollut täytetty sämpylä oli hyvä ja saksalaistyyppisen runsas.
Hampurista lähtiessä juna oli parikymmentä minuuttia myöhässä. Meillä oli Karlsruhessa puoli tuntia vaihtoaikaa, joten parikymmentä minuuttia ei vielä haittaisi, jos myöhästymistä ei tulisi lisää. DB (Deutsche Bahn) ilmoitti optimistisesti junan näytöllä, että myöhästyminen olisi otettu kiinni ennen Karlsruheä.
Todellisuus ei aina vastaa haaveita ja myöhästyminen pysyi sitkeästi noin puolessa tunnissa. Ehditäänkö vai ei? Ennen Frankfurtin lentoasemaa tuli lopullinen tuomio, kun myöhästymisarvioon tuli kerralla tunti lisää!
Tässä vaiheessa lähdin etsimään konduktöörejä ja löysinkin heidät kopistaan melkein pitkän junan toisesta päästä. Matka sinne ja takaisin oli melkoista pujottelua, koska juna oli aivan täynnä ja käytävilläkin oli porukkaa! Konduktöörit neuvoivat jäämään pois Mannheimissa ja jatkamaan sieltä TGV:llä Pariisiin. Missatun junan lippu kelpaisi ja paikkalippua ei tarvittaisi.
Jäimmekin pois Mannheimissa. TGV:n lähtöön oli tunnin verran aikaa ja kävin DB:n lipputiskillä yrittämässä saada paikkaliput. Ei onnistunut: Virkailija sanoi, että junaan mille tahansa vapaalle paikalle. Epäilin hieman vapaiden paikkojen löytymistä, koska edellinen junakin oli ollut aivan täynnä.
Ranskalaisten TGV olikin täsmällisesti aikataulussa toisin kuin saksalaiset junat. Mikä Saksalle on tullut? Entinen Euroopan talousveturi on nykyään Euroopan kiviriippa. Entisestä tarkkuuden ja täsmällisyyden mallimaastakaan ei ole merkkiäkään jäljellä! Yhdessä vaiheessa Saksan junamatkan aikana ikkunasta näkyi Saksan energiapolitiikan nykytilanne: Pellolla olleet tuulivoimalat eivät pyörineet, koska ei tuullut ja taustalla oleva kaasu- tai kivihiilivoimalan jäähdytystorni höyrysi täysillä! Harmi, että en ehtinyt ottaa valokuvaa! Myöhemmissä arvioissa saatetaankin todeta, että ympäristöystävällisimpinä pidetyt Saksan Vihreät ovat tehneet suurimmat ympäristövahingot (hiilidioksidipäästöjen suhteen).
Nousimme siis Mannheimissa ranskalaisten aikataulussa olleeseen TGV:hen matkalle Pariisiin. Sovelsimme virkailijan ohjetta "ottaa mitkä tahansa vapaat paikat", menemällä ykkösluokkaan. Siellä saimmekin olla istumapaikoilla Strassbourg'iin asti, jossa juna tuli ennakkoaavistusten mukaisesti aivan täyteen. Strassbourg - Pariisi - välin notkuimme siis junan käytävällä. Kaksikerroksisen junan portaissakin pystyy istumaan.
Juna tuli Pariisiin aikataulussa. Tietenkin, olimmehan Ranskassa! Paris de l'Est-asemalta menimme metrolla M4 18. kaupunginosassa, lähellä Montmartre'ea sijaitsevalle hotellille. Metroliput olivat valmiina Navigo Easy-korteilla, joten meidän ei tarvinnut jonottaa aseman pitkissä lippuautomaattijonoissa. Perjantai-iltana Château Rouge-metroaseman kadut olivat aika eläväisiä ja värikkäitä. Aluetta ei voi suositella persuille!
Pariisi
10.04.2026 - Ranska 2026
Lauantai
Lauantaina kävimme kävelyllä Montmarte'ella. Ensin nousu Sacré-Coeur'ille maisemia katsomaan ja sitten pikkukatuja alas Boulevard de Clichy'lle. Vähän aikaa ihmettelyä ja pakollinen valokuva Moulin Rouge'in edustalla ennen paluuta hotellille. Metroaseman lähistön kadut olivat edelleen eläväisiä ja värikkäitä.
Ostimme metrolippuja Navigo Easy-korteille hotellin lähellä olevalta metroasemalta. Pariisi oli muuttanut lippuja sitten edellisen reissun eikä vanhojen ja uusien metrolippujen yhteisasuminen (cohabitation) samalla kortilla onnistunut. Vanhat liput piti siis ensin käyttää pois kortilta ennen uusien ostamista.
Iltapäivällä menimme keskustaan metrolla M4. Kävimme Notre Dame'en edustalla. Jono sisälle kirkkoon oli kohtuuttoman pitkä, joten jatkoimme matkaa Latinalaiskortteliin. Kiertelimme jonkin aikaa Latinalaiskorttelin kaduilla ja kävimme Sorbonne'en yliopiston edustalla katsomassa maineikasta opinahjoa. Sitten menimme syömään Latinalaiskorttelin ranskalaisravintolaan: kolmen ruokalajin menu 18 eur + ruokajuomat. Ruokailun jälkeen palasimme hotellille metrolla M4.
Sunnuntai
Sunnuntaina kävimme kävelyllä hotellilta itäänpäin rautatien toiselle puolelle. Siis toiseen suuntaan kuin edellispäivän Montmartre-kierros. Sunnuntaina seutu oli aika rauhallista, ainakin verrattuna edellisiltoihin Château Rouge'in ympärillä.
Iltapäivällä pitikin alkaa jo valmistautumaan illanviettoon: suihkussa käynti, naamakarvojen ajelu, kravattisolmun askartelu yms. Rouvalla oli omat naisellisemmat ja enemmän aikaa vievät valmistelut.
Moulin Rouge
Illanvietto oli siis Moulin Rouge'issa, maailmankuulussa kabareessa: ensin ruokailu ja sen jälkeen kabaree-esitys. Moulin Rouge on aloittanut toimintansa v. 1889 ja on ehkä tunnetuin esityksestään French cancan.
Illalla lähdimme hyvissä ajoin Moulin Rouge'ia kohti metrolla M2. Olimme Moulin Rouge'in vieressä olevalla Blanche'en asemalla jo kuuden paikkeilla. Notkuimme jonkun aikaa muiden turistien kanssa Moulin Rouge'in edustalla ennen sisäänpääsyjonoon menemistä puoli seitsemän paikkeilla. Se oli aika hyvä ajoitus, koska jono alkoi pitenemään aika nopeasti.
Sisäänpääsy alkoi 18:45. Ensin liput katsottiin silmämääräisesti ulko-ovella ja sitten sisäpuolella lukulaitteella. Turvatarkastus oli ennen Moulin Rouge'in puolelle siirtymistä. Metallinpaljastin piippasi takin povitaskun kohdalla, mutta tarkastaja totesi vain "sateenvarjo" ja matka jatkui ilman taskujen tyhjentämistä. Kolmannen kerran liput katsottiin vielä ennen pöytiin ohjausta.
Ruokailu alkoi 19:00. Meidän pöytämme oli aika hyvällä paikalla noin kymmenen metrin etäisyydellä esiintymislavasta. Olimme kuuden hengen pöydän ainoat ruokailijat. Pöytiinohjaaja sanoi, että muut neljä tulevat vasta katsomaan esitystä.
Ruokajuomaksi otimme shampanjan (Castelnau). Ruokailussa otin alkuruoaksi parsaa, pääruoaksi meriahventa ja jälkiruoaksi cacahoute-moussea (melkein kuin suklaamousse). Alkuruoassa ollut sinappi oli aika tömäkkää: nousi nenään ja silmissäkin oli havaittavissa pientä tulvantapaista. Ruoka oli erittäin hyvää, eihän tälläisessä paikassa oikeastaan muuta voi odottaakaan!
Esitys alkoi 21:00 ja ennen sitä meidän pöytään tulivat muut neljä henkilöä. Esitys kesti tauoitta vähän reilun puolitoista tuntia. Esitys oli upea ja siinä oli eri teemaisten tanssiesitysten välissä sirkustyyppisiä esityksiä: akrobaatteja mies / nainen ja mies / mies, veitsenheittäjä avustajineen ja uintiakrobaatti. Veitsenheittäjän avustajan homma näytti aika vaaralliselta, mutta ei hänessä ainakaan kovin suuria arpia näkynyt.
Tanssiesitykset olivat näyttäviä: höyheniä, paljetteja sekä sauma- ja verkkosukkia. Taisi siellä tissikin vähän vilahtaa, eikä ehkä niin vähänkään. Paheksuttavaa tietenkin, mutta niin upean kaunista!
Hotellille palasimme metroilla M2 ja M4. Myöhään sunnuntai-iltana kadut olivat hämmästyttävän hiljaisia.
Maanantai
Viimeinen täysi päivä Pariisissa. Menimme keskustaan metrolla M4 ja teimme uusintayrityksen Notre Dame'een. Sisäänpääsyjono oli lyhyempi kuin lauantaina ja se etenikin aika nopeasti. Rouva valitsi jonottamisen sisälle, mutta minulle riitti nähtävyyden katsominen ulkopuolelta.
Odotellessa etsin ensiksi Notre Dame'en aukiolta Ranskan (mittaus)keskipisteen. Se olikin lähempänä katedraalia kuin muistelin ja sen etsimiseen meni sen takia hieman aikaa.
Aukiolla kierteli seitsemän Opération Sentinelle'en kohtalaisen hyvin aseistautunutta sotilasta. Heidän pääaseensa näytti oleva rynnäkkökivääri FAMAS F1, jonka lisäksi mukana oli myös kevyempää kalustoa. Jätin sotilaiden asevarustuksen tarkkailun, kun he alkoivat osoittaa liikaa vastavuoroista tarkkailua. Vaikka joukossa oli muutama naissotilaskin, niin tämäntyyppinen silmäpeli ei nyt vaan kiinnostanut!
Katedraalin ja aseiden katselun jälkeen teimme kävelykierroksen kaupungilla. Ensin Seine'en oikeaa rantaa Louvre'en pihaan lähelle sisäänkäyntiä. Sitten Tuileries'in puiston läpi Place de la Concord'elle ja Champs-Elysée'tä Riemukaarelle asti. Sieltä palasimme Lido'n kohdalle, joka on nykyään teatteri, ja jatkoimme Avenue George V pitkin Seine'en rantaan ja Pont de l'Alma'a joen toiselle puolelle. Kävelimme Seinen vasemman rannan katuja Latinalaiskortteliin.
Pitkähkö (?) kävelylenkki vaati veronsa ja kävimme Latinalaiskorttelissa syömässä: kolmen ruokalajin menu 18,90 eur + ruokajuomat. Hotellille palasimme metrolla M4.
Toulouse
14.04.2026 - Ranska 2026
Pariisi - Toulouse
Tiistai oli matkustuspäivä Pariisi - Toulouse. Aamupalan jälkeen lähdimme metrolla M4 Montparnasse'en asemalle. Käytävät Montparnasse'en metroasemalta rautatieasemalle olivat yhtä pitkät kuin aikaisemmillakin kerroilla.
Juna lähti (erona saksalaisiin) aikataulussa 11:02. Ensimmäinen pysähdys oli Bordeaux'ssa 13:13. Bordeaux'hon asti radanvarsimaisemat olivat enimmäkseen peltomaisemia ja sen jälkeen ne muuttuivat metsäisemmiksi. Bordeaux'n jälkeen myös junan vauhti muuttui rauhallisemmaksi, koska LGV-rata (Ligne à Grande Vitesse, suurnopeusrata) loppui ja matka jatkui tavallista rataa pitkin. Bordeaux'n jälkeen juna pysähtyi vielä Agen'issa ja Montauban'issa ennen Toulouse'ia.
Agen'in ja Montauban'in välillä juna törmäsi eläimeen ja oli pysähdyksissä jonkin aikaa vaurioiden tarkastamiseksi. Kuulutuksessa ei kerrottu mihin eläimeen juna törmäsi, mutta luultavasti johonkin vähän isompaan. Radan varressa näkyi olevan ainakin hevostalleja. Olisiko joku hevonen lähtenyt viimeiselle karkumatkalleen? Tarkastuksen jälkeen juna jatkoi matkaa ensin hitaammalla nopeudella. Kun kaiken oli varmistettu olevan kunnossa, matkavauhti nousi normaaliksi. Toulouse'in tullessa juna oli parikymmentä minuuttia myöhässä. Asemalla vilkaisin junan keulaa eikä siinä ainakaan kovin suuria vaurioita näkynyt. Ilmeisesti suurnopeusjunan nokka on hieman tukevampaa tekoa kuin henkilöauton.
Kävelimme Matabiau'n rautatieasemalta Jolimont'issa olevalle hotellille. Majoittautumisen jälkeen kävimme läheisessä Carrefour-marketissa ruokaostoksilla. Totesimme kaupan hintatason, erityisesti peruselintarvikkeiden eli viinin ja patongin osalta, korkeaksi ja päätimme etsiä seuraaville kauppareissuille edullisemman vaihtoehdon. (Toki täälläkin viini ja patonki olivat huomattavasti halvempia kuin Suomessa.)
Toulouse
{-content-}
Airbus-tehdasvierailu
{-content-}
Montpellier
22.04.2026 - Ranska 2026
Toulouse - Montpellier
Keskiviikko oli matkustuspäivä Toulouse - Montpellier. Matkan teimme TER:illä (paikallisjuna). Ensin Toulouse - Narbonne, jossa oli junan vaihto ja sitten Narbonne - Montpellier. Juna Toulouse - Narbonne oli aivan täynnä ja Narbonne - Montpellier'kin osan matkaa. Keskellä päivää ja keskellä työviikkoa! Ei se ole ihme, että Euroopan (ja Ranskan) talous on kuralla, kun ihmiset vaan matkustavat junalla eivätkä ole töissä!
Montpellier'issä kävelimme hotellille. Majoittautumisen jälkeen kävimme läheisessä Lidlissä tekemässä peruselintarvikehankintoja. Siellä ei nytkään ollut espanjalaista sopuhintaista tölkkiviiniä, vaan jouduimme turvautumaan "kalliiseen" ranskalaiseen pulloviiniin. No, olihan kolmen euron Bordeaux-punaviinin maku (ja alkoholi%) kieltämättä hieman tukevampi kuin espanjalaisen tölkkiviinin.
Montpellier
{-content-}
Lyon
28.04.2026 - Ranska 2026
Montpellier - Lyon
Tiistai oli matkustuspäivä Montpellier - Lyon. Matkan teimme TER:illä. Ensin Montpellier - Avignon ja sitten Avignon - Lyon. Tällä matkalla junat eivät olleet yhtä täynnä kuin Toulouse - Montpellier-välillä.
Lyonissa kävelimme pienessä vesisateessa rautatieasemalta hotellillle. Majoittautumisen jälkeen kävimme läheisessä Lidlissä ruokaostoksilla. Seutu oli tuttu viime reissusta ja navigaattoria ei tarvinnut kuin varmistuksena.
Lyon
{-content-}
Frankfurt am Main
02.05.2026 - Ranska 2026
Lyon - Frankfurt
Vapun jälkeinen lauantai oli matkustuspäivä Lyon - Frankfurt. TGV-juna meni ranskalaisittain aikataulussa Strassbourg'iin asti.
Rajan ylityksen jälkeen Kehl'in asemalla Saksan poliisi tarkasti ennakkoilmoituksen mukaisesti matkustajien passit / ID-kortit. Se myöhästytti junaa 10-15 munuuttia. Tarkastus oli mielenkiintoinen. Paperit oli pyydetty etsimään valmiiksi, että tarkastus sujuisi ripeästi. Poliisit kävelivät käytävää edes vilkaisematta papereita paitsi muutaman matkustajan kohdalla. Ilmeisesti heillä oli etukäteen tiedot matkustajista ja vain epäselvät tapaukset katsottiin.
Tarkastuksen jälkeen juna jatkoi loppumatkan noin kymmenen minuuttia myöhässä aikataulusta, mikä reissun aikaisempiin Saksan junakokemuksiin verrattuna oli täysin mitätön myöhästyminen.
Kävelimme rautatieasemalta lähellä olevalle hotellille. Hotelliin kirjautuessa kysyin vastaanotosta nettisivujen lupailemaa aamupalaa: ei ole. Vastaanottohenkilö neuvoi, ainakin sunnuntai-aamuna, käymään rautatieasemalla aamupalalla. Samalla saimme tämän reissun ensimmäiset kokemukset kielivaikeuksista. Meidän saksankielentaitomme on lievästi ilmaistuna vaatimaton ja vastaanottohenkilön englannintaito ei ollut kovinkaan paljoa parempi. Asian saimme kuitenkin hoidettua. Majoittautumisen jälkeen kävimme rautatieasemalla syömässä pienet pizzat iltapalaksi ja samalla tiedustelimme mahdollisia aamupalapaikkoja.
Frankfurt
{-content-}
Paluumatka
05.05.2026 - Ranska 2026
Frankfurt - Hampuri
Tiistaina alkoi sitten varsinainen kotimatka. Hotellihuone piti luovuttaa klo. 11.00 mennessä ja junan lähtöaika oli vasta 14.46, joten menimme Main-joen rantaan odottelemaan. Sääkin oli sopiva ulkoiluun: lämmintä pilvipoutaa. Joella meni muutama iso kuljetusproomu alavirtaan tyhjän näköisinä ja yksi ylävirtaan paljon täydemmän näköisenä. Olisiko vienyt hiekkaa rakentamiseen? Kiertoajeluristeilyalus oli myös liikkeellä.
Rautatieasemalle menimme hyvissä ajoin ennen junan lähtöä ja kävimme juomassa vielä läksiäiskahvit tutussa aamupalapaikassa. Junan lähtö ei ollut kuin viisitoista minuuttia myöhässä, mikä oli positiivinen yllätys DB:n aikaisemmin menetetyn maineen jälkeen!
Junassa oli mukavasti tilaa ja meidän takana penkkien välissä oli sopiva tila rinkoille. Hannoverissa jäi pois paljon matkustajia ja loppumatkan Hampuriin meidän vaunu oli aika tyhjä. Hampuriin tullessa juna oli ottanut myöhästymisen kiinni. Yllättävää!
Hampuri - Tukholma
Meillä oli Hampurissa noin kaksi ja puoli tuntia aikaa ennen Tukholman yöjunan lähtöä. Hyödynsimme sen syömällä saksalaistyyppisen aterian: rouva otti wienerschnitzelin ja minä makkaran. Ruokajuomaksi otin tietenkin saksalaisen oluen. Se oli muuten tämän reissun ensimmäinen olut!
Tukholman yöjunan lähtö oli viisitoista minuuttia myöhässä, mikä ei ollut yllättävää. Ellei sitten vähäisyydellään! Meillä oli paikat kuuden hengen makuuhytissä, jonka kaikki paikat olivat käytössä. Meidän hytissä oli kaksi nuorehkoa ranskalaista interrail-matkaajaa. Tällä kertaa yöllä ei tullut viranomaisten tekemää herätystä, vaan herätyksen teki ruotsalainen aamuaurinko.
SJ (Svenska Järnvägar) oli etukäteen ilmoittanut, että juna tulee olemaan ratatöiden takia noin tunnin myöhässä. Ruotsalaista vaatimattomuutta: Myöhästyminen oli kolme tuntia! Onneksi meillä oli hyvin aikaa ennen laivan lähtöä.
Tukholma - Helsinki
Alkuperäisenä ajatuksena oli juoda rautatieasemalla hyvät, joskin sikahintaiset, kahvit italialaistyyppisessä kahvilassa. Koska juna oli niin paljon myöhässä, jätimme kahvit väliin ja lähdimme sataman suuntaan. Menimme bussipysäkille Centralen ja nousimme bussiin 53. Tällä kertaa menimme Googlen ohjeiden mukaan Danvikstullenin pysäkille asti. Aika mutkainen kävelyreitti sieltäkin oli Vikingin terminaaliin. Ehkä Londonviadukten on kuitenkin helpompi reitti, matkaero on olematon.
Viking Line oli taas lähestynyt tekstiviestillä: parivuoteella (+ kaksi lisävuodetta) oleva hytti 26 eur lisähintaan. Markkinoinnin uhreina sorruimme taas tarjoukseen. Nyt hyväksyntää ei voinut hoitaa vastaustekstiviestinä, koska Saunalahden latausliittymällä ei voi lähettää tekstiviestejä ulkomailla! Menin siis (muiden eläkeläisten kanssa) jonottamaan palvelutiskille. Laivaan pääsimme heti, kun olimme saaneet liput. Turvatarkastus katsoi passin ja liput. Se siitä Schengenin vapaasta liikkuvuudesta, joka on joutunut samaan roskakoriin, missä ovat monet muutkin (hienot) EU:n periaatteet!
Laivan lähtöaika oli, alkuperäiseen varaukseen verrattuna, muuttunut puolta tuntia aikaisemmaksi ja matka-aika vastaavasti puolta tuntia pitemmäksi: syy polttoaineen säästö. Tämä helpottaa laivayhtiön talousahdinkoa kahta kautta: Polttoainetta säästyy (virallinen syy) ja matkustajat ehtivät tuhlaamaan enempi rahaa laivalla.
Majoittauduimme hyttiin ja kävimme suihkussa. Sitten menimme laivan baariin kahville ja saimme pöydän ikkunan läheltä. Siitä oli hyvä ihailla Tukholman rannikkoa laivan lähtiessä.
Laivan ohjelmassa oli, että viinibaarissa on illalla pianisti. Kävimme kahvin jälkeen etukäteistutustumassa viinihinnastoon. Baarimikko sanoi, että heiltä löytyy kaikkia hintatasoja. Aioin sanoa hänelle, että olemme tulossa Ranskasta ja tottuneet viineissä hieman toisenlaiseen hintatasoon, mutta siihen tuli toinen asiakas. Jätin kommentoinnin väliin, eihän laivan eikä pohjoismaiden viinihinnat ole hänen syytään. Myöhemmin illalla kävimme sitten kuuntelemassa pianistia (kalliiden?) viinilasien äärellä.
Tällä kertaa aamuherätys tuli oikeaan aikaan. Puhelimet olivat ilmeisesti vaihtaneet Suomen aikaan viimeistään Maarianhaminassa. Menimme aamiaiselle heti, kun buffet-ravintola aukesi. Saimme ikkunapöydän, josta pystyi ruokailun aikana katsomaan Suomenlahden maisemia. Aamupala oli hyvä ja runsas kuten aikaisemmillakin kerroilla.
Helsinki - Tampere
Meillä oli kolmisen tuntia aikaa ennen junan lähtöä. Sää oli sopiva ulkoiluun, joten kävelimme satamasta rautatieasemalle. Lipusta päätellen Helsingin rautatieasema oli matkamme aikana taas siirtynyt Ukrainan omistukseen! Totesimme ukrainalaisaseman epäviihtyisäksi paikaksi ja jatkoimme matkaa Oodiin, joka edustalla olleista lippuista päätellen oli vain Ukrainan osaomistuksessa. Muut osakkaat taisivat olla EU ja Suomi. Tässä ukrainalaisaivopesussa on se hyvä puoli, että mahdollinen koti-ikävä sammui jo ennen kotiin pääsyä! Siitä huolimatta Oodin penkit olivat mukavammat kuin ukrainalaisaseman.
Juna Helsingistä lähti aikataulun mukaan, mutta heti alkumatkasta varoitettiin ajolankavaurion aiheuttamasta myöhästymisestä ennen Tamperetta. Tampereelle tullessa juna oli noin 15 min myöhässä. Eli ei mitään verrattuna Saksan ja Ruotsin myöhästymisiin, jotka mitataan tunneissa!
Menomatka
01.11.2024 - Ranska 2024
Kokeillaan nyt, kun ei enää ole mikään tekokiire päällä, rauhallisempaa matkailua. Alustava suunnitelma on käydä ensin katsomassa Vendée Globe-lähtöä Les Sables d'Olonne'essa ja sitten maistamassa Beaujolais Nouveau-viiniä Lyon'issa. Sen jälkeen matka jatkunee tilanteen mukaan nenän osoittamaan suuntaan. Suomeen paluu lienee joskus joulukuun puolivälin paikkeilla.
Tampere - Mannheim
Tampere - Tukholma
Lähdimme torstaina, lokakuun viimeisen päivän iltapäivällä junalla Tampereelta Turun satamaan, josta matka jatkui laivalla Tukholmaan. Satamassa oli laivaa odottelemassa myös huomattava määrä kissoja. Siis oikeita kissoja (Felis Catus), ei niitä laivaristeilyn tavallisia "kissoja". Pikainen nettisurffailu kertoi, että Melsomvik'issä, Norjassa on seuraavana viikonloppuna kansainvälinen kissanäyttely. Kenttäagentin tiedustelukierros vahvisti, että kissat olivat matkalla sinne.
Turun sataman odotustilassa oli ohjetaulut, joissa kehotettiin varautumaan passintarkastukseen Ruotsiin mennessä. Se siitä EU/ETA-alueen vapaasta liikkuvuudesta! Turvahenkilöt olivat kuitenkin sisäistäneet Schengenin sopimuksen paremmin kuin ohjeiden kirjoittaja ja vilkaisivat näytille tyrkytettyä passia vain ohimennen syrjäsilmällä. Lippujen katsomisenkin he jättivät automaatin huoleksi.
Tukholma
Laiva oli Tukholmassa aikaisin perjantai-aamuna. Söimme ensin laivalla (hyvän) aamupalan ja lähdimme sitten kävellen satamasta keskusrautatiesemalle. Matkan varrella oli Ruotsin Ritarihuone (Riddarhuset), jonka lippusaloissa oli Ruotsin viirit. Viirin värit (sininen ja keltainen) toivat mieleen epäilyksen, että ennen niin rauhantahtoisista ruotsalaisista on NATO:on liittymisen myötä tullut (Ukrainan) sotaintoilijoita. Toivottavasti ei kuitenkaan!
Juna Hampuriin lähti vasta illalla, joten meille jäi päivä aikaa notkua Tukholmassa. Teimme pakollisen turistikäynnin kuninkaanlinnan edustalle. Siellä katsoimme vartijoiden vahdinvaihdon ja esityksen sotilaallisista rumpu- ja torviviesteistä. Yleisövartijoiden joukossa oli ruotsalainen naissotilas, joka AK-5:stä (?) huolimatta toi mieleen vähemmän sotaisia ajatuksia.
Tukholma - Hampuri - Mannheim
Yöjuna Tukholmasta Hampuriin (Berliiniin) lähti illalla Tukholman keskusrautatieasemalta. SJ (Statens Järnvägar) oli muuttanut junan kokoonpanoa ja meidän istumapaikat olivat vaihtuneet makuuvaunupaikkoihin kuuden hengen hytissä. Muutoksesta johtuen paikkavarauksen numerot eivät enää täsmänneet, vaan paikan sai valita vapaasti matkalipun osoittamasta vaunusta. Alkumatkan olimme hytissä kahdestaan, mutta väliasemilta tuli lisää matkustajia. Paikkanumeroiden vaihtuminen aiheutti uusien matkustajien tullessa pientä säätöä ja siinä vaiheessa otin ylimmän, kolmannen kerroksen paikan. Siellä saikin olla rauhassa koko loppumatkan ajan.
Juna oli Hampurissa aikaisin lauantai-aamuna. Heti asemalle päästyä saksalainen täsmällisyys sai kolhun: Saapuvien junien näyttötaululla yksi juna oli kymmenen minuuttia myöhässä!
Pohdimme (ei pakollisten) paikkalippujen ostoa Mannheimiin menevään junaan. DB (Deutsche Bahn) helpotti päätöksentekoa: Ainoa auki oleva DB:n infopiste ilmoitti jo ikkunakyltissä "ei lippuja, ei varauksia, ei peruutuksia" ja kehotti menemään automaatille. Menimmekin automaatille, mutta sieltä ei voinut ostaa pelkkää paikkalippua. Menimme siis junaan ilman paikkalippuja.
Miltei heti junan lähdettyä radan varressa näkyi kolme tuulivoimalaa. Ne olivat Hampurin jätevedenpuhdistuslaitoksella hyvin lähellä keskustaa ja asutusta. Suomessa tuulivoimalat pitää rakentaa kauas keskelle ei mitään, etteivät ne vaan häiritse suomalaisten herkkää korvaa/silmää/hermostoa! Täällä asukkaat ovat ilmeisesti kestävämpiä.
Seuraavana kolhulistalla oli sitten saksalainen tarkkuus: Junan konduktööri ei lipuntarkastuksen yhteydessä tarkastanut passia tai henkilökorttia, vaikka se on ohjeissa selvästi mainittu! Mihin on joutunut saksalaisten aikaisempi tarkkuus, täsmällisyys ja tarkka ohjeitten noudattaminen!
Juna oli Mannheimissa iltapäivällä.
Mannheim
Perinteisen saksalaisuuden saamat kolhut jatkuivat vielä hotellille saavuttaessa: Hotelli oli jo ulkopuolelta värikäs ja sisätiloissa oli paljon modernia taidetta. Se siitä saksalaisesta hillitystä arvokkuudesta! Täytynee tehdä pieni päivitys käsitykseen saksalaisuudesta.
 |
| Hotellin taidetta |
Kaupungin ruutukaava-alueella oli sentään vielä jäljellä merkkejä saksalaisesta järjestelmällisyydestä. Katunimiä ei ollut, vaan korttelit olivat nimetty järjestyksessä kirjaimilla ja numeroilla. Hotellimme oli korttelissa F4. Näppärää ja tehokasta, ainakin satunnaisen vierailijan kannalta.
Saksalainen "peruselintarvike" eli olut oli myös asiallisesti hinnoiteltu: 0,5 l tölkki saksalaista olutta maksoi kaupassa 0,55 eur.
Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai-aamupäivä oli Mannheimissa aika hiljainen. Neckarin rannalla oli muutama aamuvirkku lenkkeilijä ja joessa uiskenteli muutama joutsen. Päivän edetessä liikettä (ja liikennettä) alkoi sitten olemaan jo enemmän.
Kyllä saksalaiset ovat (vieläkin) autokansaa: Porschen eri malleja oli liikenteessä ja parkissa niin paljon, että vähän ajan kuluttua niihin ei enää edes kiinnittänyt huomiota. Vähän harvinaisempaa kalustoakin näkyi: Bentley W12, Ferrari, Maseratin "perhemalli" ja Mersun GT63-S.
Mannheim kertoo olevansa keksijöiden kaupunki, jossa on tehty mm. ensimmäinen auto, traktori ja polkupyörä. Tästä muistuttaa vesitornin viereisessä puistossa oleva Carl Benzin muistomerkki ja pronssinen kopio ensimmäisestä liikennekelpoisesta Benz-autosta.
 |
| Benz Dreirad 1886 (jäljitelmä) |
Iltapäivän kävelylenkki meni sitten toiseen suuntaan, Reinin rannalle. Matkalla oli Mannheimin barokkilinna, joka on tyylilajissaan Euroopan toiseksi suurin heti Versailles'n jälkeen. Sen katolla oli Baden-Württenbergin lippu, joka aikaansai ensisilmäyksellä samantyylisiä mietteitä kuin Ruotsin viiri aikaisemmin tällä matkalla. Tarkemmalla katsomisella kuitenkin selvisi, että lipun yläpuoli olikin musta eikä sininen. Huh, tästäkin selvittiin säikähdyksellä! Lähellä Reinin rantaa olevassa puistossa oli papukaijoja. Mitä ihmettä ne täällä tekevät, eikös niiden pitäisi olla jossain etelämmässä? Reinin rannassa oli sunnuntain iltapäiväauringosta nauttimassa (papukaijojen lisäksi) paljon ulkoilijoita.
Mannheim - Pariisi - Nantes - La Roche sur Yon
Seuraava junamatkaosuus alkoi maanantai-aamuna ensin matkalla Mannheim - Paris Est. Jatko Nantes'iin lähti sitten Paris Montparnasse'en asemalta, jonne menimme metrolla 4. Metromatkan liput oli jo valmiiksi ladattu aikaisemmalla reissulla hankituille Navigo Easy-korteille, joten vältimme (pitkän) jonottamisen lippuautomaatille. Montparnasse'en metroasemalta on aika pitkät maanalaiset käytävät Gare Montparnasse'elle ja siellä kävellessä tuli (taas kerran) mieleen epäilys, että RATP (Pariisin paikallisliikenne) tekee tulosta myymällä ensin metrolipun ja sitten kävelyttämällä asiakasta suuren osan matkasta. ;-)
Viime reissulla, noin puolitoista vuotta sitten, Montparnasse'en moottoripyörärivistössä oli sähkö-Harrikka. Sitä ei nyt näkynyt, olisiko talvilevolla. Sen sijaan siellä oli nyt paljon sähkömopoja ja -skoottereita. Monet sähköskootterit olivat talvivarustuksessa eli ne ovat ilmeisesti aitoja hyötyajoneuvoja.
 |
| Sähköskootteri (osittaisessa) talvivarustuksessa |
Junamatka Paris Montparnasse'elta Nantes'iin oli TGV:llä (suurnopeusjuna) ja loppumatka La Roche sur Yon'iin TER:llä (paikallisjuna). Perillä olimme iltapäivällä.
La Roche sur Yon
05.11.2024 - Ranska 2024
Kohtuullisen kävelymatkan päässä hotellilta oli Lidl, jossa kävimme tekemässä ensimmäiset ruoka- ja juomaostokset. Samalla oli hyvä tehdä hintavertailuja. Ruoan hinta Ranskassa on selvästi edullisempi kuin Suomessa, mikä ei tietenkään ole yllätys, kun vertailukohteena on kallein euromaa. Juomien hinnoissakin oli mielenkiintoisia eroja Suomeen verrattuna: 1,5 l appelsiinimehua maksoi 2,19 eur, kun taas samankokoinen puna- tai valkoviini maksoi 1,85 eur. Siitä löytyi siis ensimmäinen säästökohde, jos matkabudjetti menee tiukalle: aamupalan appelsiinimehu vaihdetaan viiniin. ;-)
(Pienen) osan hintaerosta selittää erilaiset arvonlisäverotasot. Ranskassa yleinen alv (TVA) on 20% ja elintarvikkeilla 5,5%. Vastaavat verotasot Suomessa, nykyhallituksen suuressa viisaudessaan tekemän korotuksen jälkeen, ovat: yleinen 25,5% ja elintarvikkeet 14%.
Ranskan matkailu sopii siis hyvin yhteen uusimman harrastuksen eli agressiivisen verosuunnittelun kanssa. Kun käy tuhlaamassa rahansa Suomen sijasta täällä Ranskassa, valtiolle menee vähemmän välillisiä veroja tuhlattavaksi asehankintoihin USA:sta tai lähetettäväksi Ukrainaan. Tämä (laskennallinen verosäästö) vielä korostuu, mitä enemmän juo viiniä! Lisää verosäästöä saa vielä, kun laittaa auton matkan ajaksi seisontaan. Tällöin valtion lypsylehmän käyttöön liittyvät veroluonteiset maksut katkeavat: ajoneuvovero, polttoainevero ja suurin osa vakuutusmaksuveroista.
Seuraavana päivänä kauppareissun kohteena oli läheinen U-express. Se ei viinien hinnoissa aivan pärjää Lidlille, mutta eivät ne sielläkään kalliita ole. Täällä mielenkiinnon herätti kaupan ovessa ja kassoilla oleva muistutuslappu laista 2010-1192, naamioitumiskielto: Kauppa voi kieltäytyä päästämästä sisään asiakkaita, joiden kasvot on peitetty. Mielenkiintoinen linjanmuutos! Reilu pari vuotta sitten sai reilut sakot, jos oli julkisissa sisätiloissa ilman kasvomaskia. Nyt se on (taas) lailla kiellettyä naamioitumista!
Kauppamatkan varrella oli pitkä graffitimuuri, joka pohdiskelutti: Ovatko graffitit taidetta vai sotkua? No, kyllä ainakin nämä taiteen puolelle menivät. Teosten näyttävyydestä huolimatta suurimman osan sanoma jäi epäselväksi. (Näin käy usein myös perinteisemmän taiteen kanssa.) Yhdessä kuitenkin vaadittiin vapaata Palestiinaa, sen jopa minäkin ymmärsin.
La Roche sur Yon on, ranskalaisen mittapuun mukaan, aika uusi kaupunki: Napoléon 1er perusti sen v. 1804 Vendée'n maakunnan pääkaupungiksi osin sotilaallista syistä.
Kaupungin vanha keskusta on viisikulmainen ja sen keskellä on suuri esplanadi, Place Napoléon. Sen vesialtaissa on mekaanisia eläimiä, joita voi liikutella ohjauspaneelien painikkeilla. Näin sesonkiajan ulkopuolella osa eläimistä oli talvilevolla (huollossa) ja niistä näkyi altaissa vain kiinnityspaikat.
 |
| Puiston mekaaninen lintu |
Yon-joessa on kaupungin yläpuolella pato ja patojärvi, Lac de Moulin Papon. Järven ympäri kulkee rantapolku, jolla voi tehdä kaupungista noin 14 km pituisen mukavan kävelylenkin. Kävelijöiden lisäksi rantapolulla oli myös hieman urheilullisempiakin lenkkeilijöitä sekä maastopyöräilijöitä.
Järven länsirannalla oli purjehduskoulu ja järven poijuilla oli muutama merimetso kuivattelemassa siipiään.
 |
| Merimetso |
Yon-joki laskee kaupungin läpi ja sen varressa on myös mukavia vihreitä lenkkeilypolkuja. Ilmeisesti vesi nousee tulva-aikoina näille alaville rannoille ja ne ovat siksi jääneet, lenkkeilijöiden onneksi, rakentamatta. Nyt ei ollut tulva-aika vaan joki oli melkein kuiva. Rantaniityillä oli lenkkeilijöitä ilahduttamassa myös muutamia lampaita.
 |
| Lampaita laitumella |
Les Sables d'Olonne - Le Vendée Globe
06.11.2024 - Ranska 2024
Parina päivänä kävimme La Roche sur Yon'ista junalla Les Sables d'Olonne'essa katsomassa Le Vendée Globe'ea. Sattuneesta syystä Les Sables d'Olonne'en hotellit olivat melkein kaikki täynnä ja vielä vapaana olleet huoneet eivät olleet kohtuuhintaisia, ei lähellekään. Tämä ei ollut ylitsepääsemätön ongelma: Junamatka La Roche sur Yon'ista kesti noin puoli tuntia ja edestakainen matkalippu maksoi noin kympin.
Le Vendée Globe on joka neljäs vuosi järjestettävä maailmanympäripurjehduskilpailu. Veneiden luokka on IMOCA 60 ja muut säännöt ovat yksinkertaiset: yksin, ilman maihinnousuja ja ilman apua. (en solitaire, sans escale et sans assistance)
Le Village du Vendée Globe
Keskiviikkona kävimme Le Vendée Globe-kylässä. Kylään pääsy oli maksuton, mutta siitä huolimatta sinne piti varata lippu tietylle saapumisajalle. Varasimme käynnin keskiviikolle, koska nettisivun ruuhkaennuste näytti sille vihreää eli ei ruuhkaa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, millainen se ruuhkapäivä sitten on, koska vihreästä huolimatta jonotimme jonnekin suunnilleen koko ajan. Ensin Fabrice Amedeo'n koulutuskäyttöön muokkaamalla vanhalle veneelle ja sitten Ponton'eille (venelaitureille), jossa kilpaveneet olivat.
Näyttelyveneestä oli maantiekuljetuksen mahdollistamiseksi poistettu köli ja katkaistu masto. Veneen sisätilat olivat pienet ja vailla mitään mukavuuksia. Aika karua, kun maailmanympäripurjehdus kestää nopeimmiltakin noin kaksi ja puoli kuukautta. Ruoka ja muut tarvittavat varusteetkin pitäisi saada sopimaan jonnekin. Näyttelyveneessä niitä ei tietenkään ollut.
Näyttelyveneen jälkeen jonotimme Ponton'ille katsomaan kilpaveneitä. Jonotus meni aika mukavasti satamaa ihaillessa ja säänkin ollessa liki ihanteellinen. Ponton'illa olivat sitten varsinaiset kilpaveneet. Ensimmäinen ihmettelyn aihe oli niiden mataluus ja leveys, normaalipurjeveneethän ovat yleensä aika kapeita. Foil'eilla (siivekkeillä) varustettujen veneiden mahduttaminen laituripaikkaan oli myös vaatinut joitakin luovia ratkaisuja. Veneissä oli vielä menossa viimeiset huollot ja tarkastukset: Jingkun Xu oli ihan itse vielä huoltamassa takavinssiä ja toisessa veneessä mies oli kiipeämässä mastoon. 29 m pitkän maston huippu on korkealla ja kiipeämisköysi näytti epäilyttävän ohuelta ! Tällä kertaa ei tarvinnut kokea (tavallista) myötähäpeää vaan myötähuimausta. ;-)
|
| Kilpaveneitä ponton'illa |
Päivän aikana oli varmistunut Donald Trumpin valinta USA:n seuraavaksi presidentiksi ja sen kunniaksi piti paluumatkalla käydä hakemassa kaupasta kuohuviinipullo. En ole erityisesti Trumpin politiikan kannattaja, mutta hän on kuitenkin länsimaisista kärkipoliitikoista suunnilleen ainoa, joka on edes sanonut haluavansa rauhaa. Eikö se ole kuohuviinin arvoista ? En halua tällä mitenkään vähätellä Viktor Orbania, mutta hänen vaikutusmahdollisuuksiansa vähentävät oleellisesti EU:n sotakiihkoilijat, joiden kärjessä sotaa laajentamassa ovat Ursula ja Emmanuel. Eivätkä "meidän omat" EU-parlamentaarikot heille paljoa sotaintoilussa häviä. Aika noloa EU:n kannalta, joka väittää olevansa suuri rauhanrakentaja, kun rauhanponnistelut ovat Trumpin ja Orbanin varassa.
Lähtö
Sunnuntaina 10.11.2024 kävimme katsomassa kilpaveneiden lähtöä satamasta Chenal'ia pitkin merelle. Tämä tarkoitti kohtalaisen aikaista herätystä, koska pitkäköliset purjeveneet eivät pääse Chenal'in läpi kuin nousuveden aikaan ja sen huippu oli noin kello kymmenen aikaan. Ensimmäinen vene lähti Ponton'ilta kahdeksalta ja seuraavat siitä kolmen minuutin välein. Neljäkymmentä venettä tekee siis kaksi tuntia plus alku- ja loppurituaalit.
Olimme käyneet keskiviikkona katsomassa Chenal'in varressa, että kyllä tänne jonnekin sopii katsomaan. Virhearvio! Tulimme (omasta mielestämme) sunnuntai-aamuna hyvissä ajoin, mutta kaikki Chenal'in reunapaikat olivat jo varattuja. Meren rannan lähelle oli laitettu iso screeni ja menimmekin katsomaan veneiden lähtöä siitä. Sille paikalle näkyi Chenal'issa ohi menevistä veneistä mastot ja merelle saavuttua näkyi sitten koko vene.
Varsinainen kilpailun lähtö oli klo. 13.01 kaukana merellä ja innokkaimmat (heitä oli paljon) menivät veneillä katsomaan sitä. Rannalta olisi kirkkaalla säällä voinut kiikareilla katsoa lähtöä, mutta nyt oli sen verran usvaa, että veneet eivät kunnolla näkyneet. Tosin lähdössä ei olisi ollut erityisen vauhdikasta katsottavaakaan, koska sää oli silloin melkein tyyni.
Lähtöä Chenal'in varrella ja rannalla oli katsomassa myös "muita ihmisiä", järjestäjän mukaan noin 350 000 ! Suomessa tälläiselle määrälle olisi varattu kadunvarret täyteen Bajamajoja, mutta täällä järjestäjät olivat katsoneet kaupungin normaalien julkisten helpotuslaitosten kapasiteetin riittävän. Ilmeisesti ranskalaisilla on ns. seurapiirirakko. (Suomalaisten vastaava taas lienee koiramallia.)
La Rochelle
13.11.2024 - Ranska 2024
La Rochelle on vanha kaupunki ja heti sinne junalla saapuessa huomio keskittyi upeaan asemarakennukseen (v.1922).
 |
| La Rochelle'en rautatieasema |
Oikein mukavan tuntuinen kaupunki! Marraskuu ei ole sesonkiaikaa, mutta siitä huolimatta vanhan kaupungin keskustassa oli viikonloppuna paljon outoa kieltä (siis ei ranskaa) puhuvia turisteja. Läheisten saarten ansiosta kaupunki voi olla kesäsesongin aikaan aikamoinen turistirysä.
La Rochelle on vanha satamakaupunki, jota suojaa meren suunnalta tulevilta myrskyiltä saaret Île de Ré ja Île d'Oléron. Kaupungissa on kolme satamaa: Vieux Port, La Pallice ja Les Minimes. Vieux Port on kaupungin keskustassa oleva vanha satama, La Pallice on kauppasatama (syväsatama) ja Les Minimes on yksi Euroopan suurimmista huvivenesatamista (4700 laituripaikkaa).
Vanhan sataman altaiden välillä oli kaksi nostosiltaa, joista vanhempi (v.1927) oli Scherzer-tyyppinen rullaava silta.
 |
| Gabut'in Scherzer-silta |
Vanhan sataman varastorakennuksien (?) seinät olivat täynnä graffiteja ja taas tuli mieleen kysymys: sotkua vai taidetta? Kyllä nämäkin taiteen puolelle menivät.
 |
| Vanhan sataman graffiteja |
Vanhan sataman reunalla oli myös vanha muistomerkki maansa puolesta sodassa kuolleille. Olihan se kieltämättä jo aika kulahtaneen näköinen. Ehkä Ursula (von der Leyen), Emmanuel (Macron) ja kumppanit ovat sittenkin oikeassa: Me tarvitsemme uudempia muistomerkkejä sodan uhreille!
 |
| Muistomerkki maansa puolesta sodassa kuolleille |
La Rochelle mainostaa saaneensa kaksi kertaa peräkkäin parhaan pyöräilykaupungin tittelin keskikokoisten kaupunkien sarjassa. Myönnetään, kyllä siellä pyöräteitä olikin aika mukavasti. Polkupyöriäkin näkyi olevan joka mallia: ketju-, hihna- ja keppivetoisia; sähköllä ja ilman. Kaupungin vanhan keskustan kävelyalueen ahtaille kaduille vietiin tavaroitakin kolmipyöräisillä rahtipyörillä. Niissä oli edessä kuljetuslava ja monissa vielä lisäksi peräkärry. Semmoisella menee (kevyttä) tavaraa miltei saman verran kuin pienellä pakulla.
Akvaario
La Rochelle'en akvaario (Aquarium La Rochelle) on yksi Euroopan suurimmista yksityisistä akvaarioista. Siellä on esillä 12000 merieläintä 82 akvaariossa. Kävijöitä on keskimäärin 800000 vuodessa, joka tekee siitä Charente-Maritime'en (département) suurimman ja Nouvelle-Aquitaine'en (région) toiseksi suurimman turistikohteen.
Tännekin piti varata netistä ostetuille lipuille päivän lisäksi tuloaika. Ja ilmeisesti ihan syystäkin: Vaikka nyt ei ollut mikään turistisesonki, niin kävijöitä oli siitä huolimatta paljon.
Merimuseo
La Rochelle'essa on myös merimuseo (Musée maritime de La Rochelle). Siellä ei ollut ruuhkaa, ei varsinkaan aamupäivällä. Näyttelyhallien lisäksi museossa oli kolme alusta, joissa pääsi käymään sisällä: Suurin niistä oli sääntutkimusalus France I, jonka lisäksi oli vielä kalastusalus (Angoumois) ja satamahinaaja (Saint Gilles).
Le Bunker de La Rochelle
Toisen maailmansodan aikana saksalaista sukellusvenetukikohdan sotilasjohtoa oli majoittuneena La Rochelle'en keskustassa olevaan l'Hôtel des Étrangers'iin. Hotellin alle rakennettiin pommitusten varalta pommisuoja, joka on nykyään museona: Le Bunker de La Rochelle. Museo ei ole kovin suuri, mutta mielenkiintoinen. Siellä on paljon historiatietoa La Pallice'essa olevan saksalaisen sukellusvenetukikohdan rakentamisesta ja käytöstä sekä sukellusveneiden ja niiden miehistön osasta sodassa.
 |
| Le Bunker de La Rochelle |
Museossa oli vierailulla myös muutama koululaisryhmä. Ilmeisesti heillä oli menossa historian tunti, koska (ainakin muutamat) tekivät muistiinpanoja. Koulukkaat toivottavasti saavat museokäynnillä ainakin hieman realistisemman kuvan sodasta kuin elokuvien sankaritarinoita katsomalla. (Tai kuuntelemalla Ursulan ja kumppaneiden sotajuttuja.)
U-boot-tukikohta, La Pallice
Pitihän sitä U-boot-tukikohtaa yrittää käydä katsomassa vaikka edeltäpäin oli ihan hyvin tiedossa, että se on suljetulla satama-alueella. Sen lisäksi tukikohta on nykyään jo niin huonossa kunnossa, että minkäänlaista vierailumahdollisuutta sinne sisälle ei ole. Eikä turistitoimiston mukaan tulekaan. Sesonkiaikaan sitä pääsisi ilmeisesti veneretkellä katsomaan ulkopuolelta.
No eipä siitä sitten paljoa näkynyt, mutta vähän kuitenkin: luoteen suunnasta näkyi vähän satama-allasta ja sukellusveneiden sisäänmenoaukot, koillisen suunnasta maanpuoleisen osan torninurkkaus (sähkökeskus).
Sodan jälkeen tukikohtaa on käytetty muutaman elokuvan kuvauksissa, esim.:
- Das Boot (U-96)
- (Indiana Jones ja) Kadonneen aarteen metsästäjät
 |
| Base Sous-Marine de LA PALLICE (Google Earth) |
Google Earth: Import file to project
Lyon - Beaujolais Nouveau
18.11.2024 - Ranska 2024
Uusi viikko, uusi kaupunki eli siirtyminen La Rochelle -> Lyon. Ensin IC-junalla La Rochelle'esta Nantes'iin ja sitten suora TGV-juna Lyon'iin. "Suora" siinä merkityksessä, että matkalla ei ollut junanvaihtoja. Kartasta katsottuna reitti ei sitten ollut ihan niin suora eli Pariisin (Massy) kautta.
Lyon'issa hotellin lähiympäristössä oli todella paljon työmaita: Miltei kaikki kadut olivat joltain reunalta auki ja lähipuistokin oli remontissa. Ilmeisesti Macron harjoituttaa rakennusmiehiä sodan jälkeiseen korjausrakentamiseen. ;-)
L'Entrecôte
Kävimme syömässä Lyon'in L'Entrecôte-ravintolassa. Mielenkiintoinen ravintolaketju, joka ei todellakaan panosta ruokalistan monipuolisuuteen. Pääruokana on ketjun nimen mukaisesti l'entrecôte-pihvi ja frites'it. Viinivalikoimakin on hyvin rajallinen eli muutama pääruuan mukaan valittu viini. Valinta rajoittuu siis lihan kypsyysasteen (bien cuit / à point / saignant / bleu) ja viinin paikallisuuden (paikallinen / Bordeaux) valintaan. Jälkiruoassa on sitten jo enemmän vaihtoehtoja.
Suppeasta ruokalistasta huolimatta ravintola on erittäin suosittu. Sinne ei voi varata pöytää, vaan sisäänmeno on jonotusperiaatteella. Ja yleensä siellä on jono, joskus pitkäkin. Hieman erilainen toimintaperiaate kuin yleensä ravintoloilla: Tehdään (se ainoa) pääruoka hyvin ja pidetään hinta kohtuullisena, niin asiakkaita piisaa. (Täällä minäkin uskalsin ottaa kypsyysasteen bleu ja se oli hyvää!)
Beaujolais Nouveau
Marraskuun kolmas torstai alkoi lähestymään ja sen mukana Beaujolais Nouveau-viinin julkistus. Lähdimme myöhään keskiviikko-iltana kaupungin keskustaan (1er arr.) Saône'en rannalle odottamaan proomulla tulevia viinitynnyreitä. Viinitynnyrit pyöritettiin proomusta katuja pitkin Place de Terreaux'lle, joka oli varsinainen "korkkauspaikka". Olimme (tietenkin) mukana tynnyrikulkueessa. Keskiyöllä eli heti, kun marraskuun kolmas torstai oli alkanut, tynnyrit "korkattiin" ja uusi viini tuli tarjolle.
Suomalainen alkoholilaki rajattuine tarjoilualueineen ei taitaisi oikein taipua tämäntyyppiseen juhlaan. Viiniä sai lasiin tai mukiin vähintäänkin riittävästi ja kukaan ei kysellyt mitään, ei edes maksua! Suurempi ongelma oli, että mistä saa sen lasin tai mukin.
 |
| Beaujolais Nouveau 2024 |
Paluu hotellille piti tehdä sitten jalkapatikassa, koska metrot olivat menneet yötauolle jo hieman puolen yön jälkeen. Jotkut väittävät, että Lyon on niin vaarallinen kaupunki, että siellä ei uskalla kulkea edes päivällä. Yöstä puhumattakaan! En ole aivan samaa mieltä ja hyvinhän se öinen kävelymatka sujui pienessä laitamyötäisessä Beaujol'en Scene-olkihatut päässä. Sääkin oli (vielä) suhteellisen mukava.
Torstai-iltana Beaujolais Nouveau-teema jatkui hotellin ravintolassa, jossa oli tarjolla Beaujolais Nouveau-illallinen. Illallisen ruoat olivat paikallisia ja erittäin hyviä. Siihen kuului pullo Beaujolais Nouveau-viiniä per asiakas. Otimme toisen pullon "matkaevääksi" hotellihuoneeseen.
Sään kannalta tämä ajoittui sopivasti, koska torstaina Caetano-myrsky iski alueelle eikä kannustanut turhaan ulkoiluun. MeteoFrancen mukaan kovaa tuulta, sadetta ja keskitalven kylmyys. Keskitalven kylmyys? Ehkä ranskalaisten mielestä!
Parc de la Tête d'Or
Lyon'in keskustasta pohjoiseen Rhône'en itärannalla on iso puisto Parc de la Tête d'Or. Puiston keskellä on järvi, jossa on pieni saari. Kävelypolkuja on paljon ja niiden varrella on erilaisia luontorasteja. Eli kaupunkilaisille lähimahdollisuus luontoon tutustumiseen.
Vapaa-ajanviettomahdollisuuksiakin on: eläintarha, pienoisjunarata, leikkipuistoja,... Marraskuussa, sesongin ulkopuolella, monet näistä olivat talvitauolla, mutta eläintarha oli auki. Sielläkin lämpimään tottuneet eläimet olivat sisätiloissa, mutta ulkoilemassa näkyi seeproja, apinoita, aavikkokissa, pikkupanda,... Amurinleopardi kävi oikein poseeraamassa lasin vieressä, komea kissa.
 |
| Amurinleopardi |
Puistossa oli todella paljon lenkkeilijöitä. Ilmeisesti kehopositiivisuus ei ole Ranskan kaupungeissa saanut valtavaa suosiota. Satunnaiselle tarkkailijalle tämä sopii oikein hyvin. ;-)
Montpellier
25.11.2024 - Ranska 2024
Uusi viikko, uusi kaupunki eli siirtyminen Lyon -> Montpellier. Tällä kertaa kulkuneuvona oli paikallisjuna (TER): Lyon - Avignon Centre, Avignon Centre - Montpellier.
Lyon'in aseman näytöllä oli aika paljon junia myöhässä ja joitakin vuoroja oli kokonaan peruutettu. Näytön alarivillä syyksi mainittiin (Caetano-)myrsky. Meidän junamme kuitenkin kulki ja oli hyvin aikataulussa.
{-content-}
Pariisi
07.12.2024 - Ranska 2024
Pikku hiljaa aloitimme siirtymisen kotia kohti, ensin kuitenkin Pariisiin.
TGV-junamatka Montpellier'istä Pariisiin kesti noin kolme ja puoli tuntia. Aika nopea, kun matkaa on kuitenkin (autolla) noin 750 km. Junamatka teki vielä mutkan Valence'in TGV-aseman kautta, mutta se olikin sitten viimeinen asema ennen Paris Gare de Lyon'ia.
Gare de Lyon'ilta menimme sitten metroilla 1 ja 5 Gare de l'Est'in lähellä olevaan hotelliin. Lippuautomaateille oli, jälleen kerran, pitkät jonot, mutta onneksi meillä oli liput valmiina Navigo Easy-korteilla. Kännykässä oleva metrokartta on myös ihan näppärä apuväline.
Notre Dame
Pariisiin saapumisen iltana oli viralliset Notre Damen (remontin) avajaiset. Sää ei suosinut ulkoilua ja turvajärjestelyt sulkivat koko katedraalin lähistön, joten päätimme katsoa avajaiset hotellin televisiosta. Siellä näkyi olevan vieraana monenlaisia presidenttejä: entisiä, nykyisiä, entinen ja tuleva (Trump), uudelleenvalitsematon (Zelenskyi) ja nykyinen, mutta valtansa menettänyt (Macron).
Seuraavana päivänä kävimme sitten katsomassa juhlakalua hieman lähempää. Poliiseja ja gendarmeja oli paikalla vieläkin todella paljon. Katusulkuja ei oltu purettu eikä metro pysähtynyt katedraalin läheisillä metroasemilla (Cité ja Saint Michel). Katedraalin pihaan ei vieläkään päässyt, mutta ei se uusi torni olisi sinne näkynytkään.
 |
| Notre Dame |
Musée de l'Orangerie
Musée de l'Orangerie on ehkä tunnetuin Claude Monet'n lummetauluista, jotka hän lahjoitti Ranskan valtiolle. Tauluja maalatessaan Monet'lla oli kaihi ja hän oli miltei sokea! Tauluja on kahdeksan ja ne on sijoitettu kahteen soikeaan saliin, jonne valo tulee keskeltä ylhäältä. Taulujen korkeus on 1,97 m ja yhteispituus 91 m. Monet'n ajatuksena oli, että tauluja käytettäisiin meditaatioon, mutta siinä ihmismäärässä se ei kyllä helpolla onnistu!
Museon alakerrassa oli sitten muiden, enimmäkseen impressionistitaiteilijoiden, teoksia mm.: Renoir, Sisley, Cézanne, Matisse, Picasso, Gauguin.
En vieläkään ymmärrä Picasson taidetta, enkä varsinkaan kubismia!
Paluumatka
10.12.2024 - Ranska 2024
Sitten alkoi varsinainen paluumatka: junalla Tukholmaan, laivalla Helsinkiin ja junalla Tampereelle.
Pariisi - Tukholma
Olimme ottaneet Pariisin hotellin Gare de l'Est'in läheltä, josta junamme lähti yhdentoista paikkeilla kohti Stuttgart'ia. Me jäimme kuitenkin pois jo Karlsruhe'ssä ja jatkoimme sieltä toisella junalla Hampuriin.
 |
| TGV-nopeus |
Junamatkalla tuli tekstiviesti-ilmoitus, että Berliini-Tukholma-junassa on veturirikko ja juna on myöhässä. Aikataulusta ei ollut tietoa, vaan kehotettiin katsomaan tarkempia tietoja aseman näyttötaululta. Näyttötaululla oli junan (arvioitu) lähtöaika 23.41 eli reilun puolitoista tuntia myöhässä. Aseman ravintola oli auki klo. 23.00 asti, joten päätimme mennä syömään saksalaisen illallisen. Oluen kanssa tietenkin. Kesken ruokailua kävin kuitenkin vielä tarkastamassa junan lähtöajan näyttötaululta ja se olikin muuttunut aikaisemmaksi: 23.05!
Meidän paikkamme olivat viiden hengen istumapaikkahytissä.
Noin kahden aikaan yöllä tuli herätys, kun poliisit ratsasivat junan ja tarkastivat matkustajien passit. Meidän passimme eivät poliisia paljoa kiinnostaneet, mutta paremmin ruskettuneiden hyttikaverien passit katsottiin aika tarkkaan. Yhden passi oli vanhentunut vähän aikaa sitten ja hän joutui tiukkaan puhutteluun: "Tällä passilla ei saa matkustaa!" Puhuttelun jälkeen poliisi jatkoi matkaa, eikä yrittänyt mitenkään estää matkustamista. Ehkä heillä oli hakusalla jotain vakavampaa kuin vanhentunut passi.
Näiden yhteisvaikutuksena juna oli Tukholmaan tullessa jo yli kaksi tuntia myöhässä! Onneksi meillä oli reilusti aikaa ennen laivan lähtöä.
Tukholma - Helsinki
Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä Suomeen joko Tukholma - Turku tai Uumaja - Vaasa-laivalla. Uumaja - Vaasa-laiva olisi ollut Vaasassa lähempänä keskiyötä, mikä ei jatkoyhteyden kannalta ollut mitenkään hyvä aika. Tukholma - Turku oli taas miltei tuplahintainen Tukholma - Helsinki-matkaan verrattuna, siispä menimme Helsinkiin. Laivaa odotellessa tuli tekstiviestitarjous: Parivuoteella ja merinäköalalla oleva hytti 30 euron lisähinnalla. Markkinoinnin uhreina tartuimme tarjoukseen. Tästä huolimatta matka oli halvempi kuin se olisi ollut perushytissä Turkuun.
Helsinki - Tampere
Helsingissä kävelimme Katajanokalta rautatieasemalla. Matkalla Helsingin kaupungintalon lippurivistö toivotti meidät tervetulleeksi Finlainan tasavaltaan!
Rautatieasemalla odotti seuraava yllätys: Joudumme matkustamaan Tampereelle Ukrainan valtion rautateillä! Kelpaakohan siellä Interrail-kortti? Ukrainahan ei ole Interrail-maita.
 |
| Ukrainan valtion rautateiden asema ? |
Kyllä se kelpasi. Tampereen rautatieaseman edustalla olikin sitten jo tuttu VR:n lippu. Ukraina ei ollut vallannut siis koko VR:ä vaan ainoastaan Helsingin rautatieseman.
Menomatka Pyreneille
07.06.2023 - Vignemale 2023
Tulihan se vaellusreissulle lähtö vihdoinkin pitkän tauon jälkeen. (COVID-19-syy) Osaakohan sitä enää kävelläkään muualla kuin tasamaalla?
Keskiviikona menimme ensin TRE:elta junalla HKI-Vantaan lentokentälle ja sieltä oli lento Tukholman kautta Pariisin CDG:lle. Seuraavana luettelo kaikista lentomatkan aikana tapahtuneista mielenkiintoisista asioista: " ". Eli tyypillinen lentomatka. Jos lentomatkustamisesta haluaa löytää jotain positiivista, niin lentoasemalla odotellessa voi vaikka kirjoittaa tämmöistä blogia. Se tulee halvemmaksi kuin oluen juominen eikä aiheuta epämukavuutta seuraavan lennon aikana.
Pariisissa menimme yöpymään laitakaupungin hotelliin, Gennevilliers'iin: CDGVAL, RER B, metro 2 ja metro 13. RER-lentokenttälippujen osto Navigo Easy-kortille ei onnistu (vieläkään), mutta metrolippujen osto IDF Mobilities-appiksella onnistuu. (Tarvitsee NFC:n.) Navigo Easy-kortit olivatkin jo valmiina edelliseltä reissulta.
Torstai-aamuna menimme ensin metrolla 13 Montparnasse'en asemalle. Metrossa oli näin aamulla myös "muita ihmisiä", ;-) Aseman lähistöllä mp-rivistössä oli sähköharrikka (tai sitten siitä olivat vain pakoputket tippuneet). Mitenkähän siinä harrikan perusominaisuudet, ääni ja tärinä, on toteutettu?
 |
| Sähköharrikka |
Junamatka Lourdes'iin kesti noin 4,5 tuntia TGV:llä, joka ajeli parhaimmillaan 320 km/h. Alkumatkalla oli aika isoja peltoaukeita, Ranskassa todellakin viljellään muutakin kuin viiniä. (Todellisuudessa Ranska on Euroopan suurimpia maataloustuottajia, ellei suurin.)
Lourdes taas on eräs Ranskan kummallisimpia kaupunkeja, jos ei kummallisin. Siellä on noin 15 000 vakituista asukasta ja hotellikapasiteettia toiseksi eniten Ranskan kaupungeista heti Pariisin jälkeen. Ja ainoastaan sen takia, että eräs nuori nainen oli reilut sata vuotta sitten syönyt vääränlaisia sieniä ja nähnyt näkyjä! Nopeasti jatkoimmekin sieltä bussilla Cauterets'iin, joka on kaunis pieni vuoristokaupunki noin 1000 m korkeudessa Pyreneillä. Hyvää harjoitusta ennen korkeammalle nousemista.
Cauterets
08.06.2023 - Vignemale 2023
Torstai-iltana majoittauduimme Cauterets'n keskustan lähellä olevalle leirintäalueelle.
Perjantain vietimme Cauterets'n kauniissa pikkukaupungissa, joka on noin 1000 m korkeudessa Pyreneiden pohjoisreunalla.
 |
| Cauterets |
Kaupungin, tai sen vuoristomaisemien, ihailun lisäksi tuimme paikallista elinkeinotoimintaa tekemällä vaelluksen viimeisiä hankintoja. Vakiohankintojen, retkikeittimen polttoaine ja ruokatavarat, lisäksi shoppailimme hieman lisää etenemiskykyä: vaellussauvat ja crampons'it (kenkiin kiinnitettävät nastat). Nyt pitäisi pito riittää, kun on neliveto ja nastat.
 |
| Crampons'it |
Ja crampons'ien nastat eivät olekaan sitten mitkään mummonastat.
Kohti Vignemale'ea
10.06.2023 - Vignemale 2023
Lauantai-aamuna alkoi vaellus kohti Vignemale'ea. Ensimmäinen vaelluspäivä oli Cauterets - Lac d'Estom, jossa olimme yötä Refuge d'Estom'issa (n. 1800 m). Heti ensimmäinen vaelluspäivä muistuttaa, että olisi ehkä kannattanut käydä talven(kin) aikana useammin lenkillä. Onneksi tekosyynä voi käyttää vuoriston ohutta ilmaa, vaikka korkeutta ei ole vielä edes kahtatuhatta metriä.
Matkalla oli upeita vesiputouksia, joista upeimmat olivat lähellä Lac d'Estom'ia.
 |
| Lac d'Estom |
Sunnuntaina lähdimme Baysselance'en suuntaan. Matkalla oli aika isoja louhikoita. Col d'Arraille'essa oli lunta ja crampons'it joutuivat ensi kertaa tositoimiin ja osoittautuivat tarpeelliseksi hankinnaksi, kuten myös vaellussauvat.
 |
| Col d'Arraille |
Matkan pahimmassa louhikossa yllätti ukkoskuuro. Eikä mikään mukava sellainen! Lämpötila putosi toistakymmentä astetta muutamassa minuutissa, tuuli oli aika kovaa, vettä satoi ihan kunnolla ja taisi tulla muutama raekin. Tuli aika kova (liian kova) kiire laittaa lämpimämpää vaatetusta. Sää vaihtuu vuoristossa todella nopeasti!
Eteneminen oli siis ennakkoarviota hitaampaa. Kun (yllättäen) löysimme miltei täydellisen telttapaikan matkan varrelta, niin päätimme ottaa bivouac'in n. 2560 m korkeudessa ennen nousua Hourquette d'Ossoue'lle. Yö oli kylmä! Muutama aste pakkasta, koska lumen pinta oli jäätynyt yön aikana rapeaksi.
 |
| Hourquette d'Ossue |
Kylmästä huolimatta nukuimme maanantai-aamuna "puolille päivin" eli noin kahdeksaan.
 |
| Aamu Hourquette d'Ossue'lla |
Aamutoimet olivat tyypillisen hitaat ja pääsimme liikkeelle vasta vähän ennen yhtätoista. Nousussa Hourquette d'Ossoue'lle oli lunta ja crampons'it tulivat taas käyttöön. Polku oli jo ennen sitä paikoitellen lumen alla, joten reitin valinta oli hyvinkin vapaata.
Majoittauduimme Refuge de Baysselance'een (n. 2650 m) kahdeksi yöksi, koska seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata joko Petit Vignemale'elle tai Vignemale'elle (Pique longue), sääolosuhteista riippuen. Refuge'en pihassa oli ihmisiin tottuneita murmeleita.
 |
| Refuge de Baysselance'en murmeli |
Iltaruokaseurana oli ranskalaisten lisäksi pari saksalaista ja yksi amerikkalainen, joka mursi miltei kaikki ennakkokäsitykset jenkeistä. Sen olisi voinut tietenkin päätellä jo siitä, että hän oli suhteellisen vaikeakulkuisella paikalla, jonne ei päässyt autolla lähellekään.
Vignemale
13.06.2023 - Vignemale 2023
Tiistai-aamuna lähdimme aamupalan ja rinkkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen kohti Glacier d'Ossoue'ta. Sääennuste ei näyttänyt kovin lupaavalta, mutta refuge'en seinällä olevan kirjoituksen, "He jotka seuraavat liikaa sääennusteita, viettävät aikansa bistrossa." ("Qui écoute trop la météo, passe son temps au bistro."), rohkaisemana lähdimme matkaan.
Menimme Glacier d'Ossoue'lle alempaa, pitempää ja louhikkoisempaa reittiä. Vuoren seinämää menevä lyhyempi polku näytti epäilyttävän kapealta tasaamaan tallaajille.
Jäätikön alareunassa laitoimme crampons'it jalkaan ja aloitimme nousun.
 |
| Glacier d'Ossoue |
Nousun jyrkkyys vaihteli, välillä oli melkein tasaista ja välillä piti mennä hiihdosta tutulla haarakäynnillä tai sik-sakilla. Yritimme kuitenkin vältellä jyrkimpiä kohtia, vaikka se hieman matkaa pidensikin. Eteneminen sujui kohtuullisen reippaasti, vaikka korkeus (tai heikko kunto) kyllä tuntui suorituskyvyssä.
 |
| Glacier d'Ossoue |
Jäätikön yläreunassa n. 3200 m korkeudessa ovat Grottes Russell (Cerbillona): Kolme luolaa vuoren kupeessa korkealla (n. 20 m) jäätikön yläpuolella. Silloin kun ne oli tehty (n. 1880), ne olivat olleet jäätikön pinnan tasalla. Kreivi Russell oli kutsunut tuttaviaan vierailulle yökylään näihin luoliin. Olettaisin, että vieraita ei ole ollut ihan ruuhkaksi asti.
 |
| Grottes Russell |
Luolien ihmettelyn jälkeen menimme Vignemale'en (Pique longue) puolelle. Nousimme rinnettä 3270 m korkeuteen (GPS:n mukaan). Nousu oli jyrkkä ja siinä oli vielä lunta, joten lopetimme nousun turvallisuussyistä tuohon korkeuteen.
 |
| Vignemale (Pique longue) |
Jyrkän osuuden alastulo oli aika työlästä: joka askeleen kohta piti tehdä erikseen ja varmistaa vielä, että se pitää. Päivän jännityskiintiö tuli reilusti täyteen!
Jyrkän Vignemale-osuuden jälkeen jäätiköllä laskeutuminen olikin sitten helppoa. Kaikki on niin suhteellista! Loivat osuudet menivät miltei pientä hölkkää, kun vaan varoi etteivät crampons'ien piikit tartu housunlahkeisiin. Jyrkemmät osuudet mentiin sitten sik-sak-tyylillä.
Ylhäällä ollessamme sää oli ollut, ennusteesta huolimatta, aika mukava vaikkakin pilvinen. (Kaikki muut olivat ilmeisesti uskoneet sääennustetta, koska emme koko päivän aikana nähneet jäätiköllä ketään muita.) Laskeutumisen loppuvaiheessa sääennuste alkoikin sitten toteuttaa lupauksiaan: ensin satoi rakeita, joka muuttui sitten vesisateeksi. Tuuli oli sen verran voimakasta, että sadeviitoista huolimatta housujen lahkeet ja kengät olivat märät ennen refuge'en tuloa. Refuge'essa palkitsimmekin itsemme päivän suorituksesta kuumalla viinillä (vin chaude). Iltaruoalla jatkoimme runsasta palkitsemista ja tilasimme ruokajuomaksi 1/4 l piche'en punaviiniä. (2 henk.). ;-)
Paluu Vignemale'elta
14.06.2023 - Vignemale 2023
Keskiviikko-aamupäivälle olimme suunnitelleet pikavisiittiä Petit Vignemale'elle, joka oli melkein "paluumatkan varrella". Suorituksena nousu sinne olisi ollut eilisen jälkeen vain "pieni aamulenkki" raikkaassa vuoristoilmassa. Vuoriston sää näytti kuitenkin keskiviikkona melkein kaikki huonot puolensa: sadetta, tuulta ja olematon näkyvyys n. 20 m. Ainoastaan kylmyys puuttui valikoimasta. Päätimme siis, luonnon avustuksella, jättää väliin maisemien ihailun Petit Vignemale'en huipulta ja lähdimme heti aamusta paluumatkalle.
 |
| Aamu Refuge de Baysselance'ella |
Lähtiessämme vesisade oli hieman vähentynyt aikaisemmasta, mutta se oli korvattu tuulella ja vielä huonommalla näkyvyydellä. Paluumatka alkoi aika huonosti: Melkein heti Hourquette d'Ossoue'n jälkeen menimme harhapolulle ja olemattoman näkyvyyden takia emme huomanneet sitä! Kiertelimme hyvän aikaa lumella ennen kuin pääsimme takaisin Hourquette d'Ossoue'lle. Toinen yritys tehtiin sitten huolellisemmin.
Pääsimme vihdoin Refuge d'Oulettes'iin (n. 2150 m), jossa yövyimme. Päivämatka ei ollut mukava, koska vuoristosää näytti miltei kaikki huonot puolensa: tuulta, sadetta ja olematon näkyvyys. Ainoa, mikä puuttui valikoimasta oli kylmyys.
Ruokaseurana oli tällä kertaa brittiporukka, joka oli tullut laivalla Espanjaan ja lähtenyt sieltä suunnalta vaeltelemaan Pyreneille. Yksi heistä oli jonkin verran kiinnostunut politiikasta ja avasi keskustelun Suomen NATO-liittymisestä. Pääsinkin kertomaan heille, miten kova isku siitä tulee Suomen taloudelle, kun Venäjän suunnalta ei enää tule halpoja raaka-aineita Suomen teollisuudelle. Tämän tein tietenkin yhtä vahvalla legimiteetillä, kuin millä meidän päättäjät kertovat, että 90% suomalaisista kannattaa NATO-jäsenyyttä.
Siitä pääsimmekin sujuvasti vertaamaan heidän brexit-päätöstään ja Suomen NATO-päätöstä. Vanhana demokratiana britit järjestivät brexitistä kansanäänestyksen, jossa kansa äänesti "väärin". Suomi ei ottanut tätä riskiä, vaan teetti NATO:sta kaupallisen mielipidetiedustelun, jonka tulosta on käytetty aivan kuten kansanäänestystä. Varsinaista tehokkuutta! Miksi tuhlata aikaa ja rahaa vaaleihin, kun asian voi tehokkaasti yksityistää?
Refuge'esta oli aamulla, pilvien häivyttyä hieno näkymä Vignemale'en suuntaan.
 |
| Vignemale |
Ruokaseurana oli tällä kertaa brittiporukka, joka oli tullut laivalla Espanjaan ja lähtenyt sieltä suunnalta vaeltelemaan Pyreneille. Yksi heistä oli jonkin verran kiinnostunut politiikasta ja avasi keskustelun Suomen NATO-liittymisestä. Pääsinkin kertomaan heille, miten kova isku siitä tulee Suomen taloudelle, kun Venäjän suunnalta ei enää tule halpoja raaka-aineita Suomen teollisuudelle. Tämän tein tietenkin yhtä vahvalla legimiteetillä, kuin millä meidän päättäjät kertovat, että 90% suomalaisista kannattaa NATO-jäsenyyttä.
Siitä pääsimmekin sujuvasti vertaamaan heidän brexit-päätöstään ja Suomen NATO-päätöstä. Vanhana demokratiana britit järjestivät brexitistä kansanäänestyksen, jossa kansa äänesti "väärin". Suomi ei ottanut tätä riskiä, vaan teetti NATO:sta kaupallisen mielipidetiedustelun, jonka tulosta on käytetty aivan kuten kansanäänestystä. Varsinaista tehokkuutta! Miksi tuhlata aikaa ja rahaa vaaleihin, kun asian voi tehokkaasti yksityistää? Lisäbonuksena on vielä, että mielipidetiedustelun "väärä" tulos voidaan aina jättää julkaisematta.
Torstai-aamuna lähdimme kohti Col des Mulets'ia. Reitti louhikon läpi oli hieman hakusalla ja muutenkaan nousu louhikossa ei oikein edennyt. Otimme tekniikan avuksi: Laitoimme crampons'it jalkaan ja nousimme suorinta tietä lumikentän yli Col des Mulets'ille. Sen jälkeen olimmekin Espanjan puolella.
 |
| Col des Mulets |
Jatko Col d'Arratille'elle oli melkein koko matka louhikkoa, mutta ei onneksi kovinkaan vaikeakulkuista. Vähän ennen Col d'Arratille'ea oli parinkymmenen metrin aika vaikea nousu. Tasamaan tallaaja piti sitä jo miltei vuorikiipeilynä! Oikeat vuorikiipeilijät ovat varmaankin asiasta eri mieltä, mutta heillä ei yleensä olekaan painavaa vaellusrinkkaa selässä. Col d'Arratille'en jälkeen olimmekin taas Ranskan puolella. Laskeutumisessa oli vielä muutama lumialueen ylitys, mutta ne olivat niin lyhyitä ja helppoja, että crampons'eihin ei tarvinnut enää turvautua.
 |
| Col d'Arratille |
Col d'Arratille'eltä laskeuduttuamme jäimme bivouac'iin ensimmäiselle sopivalle telttapaikalle Lac d'Arratille'en eteläpuolelle (n. 2415 m). Yöllä lämpötila tippui nytkin jonkin verran pakkasen puolelle, koska aamulla lumen pinta oli jäässä.
 |
| Lac d'Arratille |
Perjantaina jatkoimme laskeutumista ja maasto ei ollut enää aivan niin louhikkoista vaan tilalle oli tullut enemmän kallioita.
 |
| Laskeutuminen Col d'Arratille'elta |
Matkan aikana purot muuttuivat isommiksi ja vesiputoukset komeammiksi.
 |
| Laskeutuminen Col d'Arratille'elta |
Iltapäivällä olimme jo alle 2000 m korkeudessa ja maisemaan ilmaantui puita ja pieniä metsiköitä. Yövyimme Refuge Wallon'in bivouac-alueella (n. 1860 m) joen varressa.
 |
| Refuge Wallon |
Nyt yöllä ei ollut pakkasta ja uskaltauduimmekin keskellä yötä teltasta ulos ihailemaan vuoriston tähtitaivasta. Hieman se oli vinksahtanut eri asentoon kuin Suomessa, mutta kyllä sieltä vanhat tutut löytyivät. Kaukana (isojen) kaupunkien valosaasteesta ja pari kilometriä vähemmän saastunutta ilmakehää välissä, tähdet näkyivät todella kirkkaasti. Myös Linnunrata näkyi selvästi.
Lauantaina jatkoimme laskeutumista ja maisemaan ilmaantui lehtipuita ja villisikojen tonkimia niittyalueita. Purot muuttuivat aina vaan isommiksi ja vesiputoukset komeammiksi. Upeimmat olivat Pont d'Espagne'en kohdalla. Tasamaan tallaajan näkökannalta koko väli Pont d'Espagne'esta La Raillere'en on yhtä koskea tai putousta.
 |
| Les Cascades de Cauterets |
La Raillere'essa oli aika paljon moottoripyöräilijöitä. Väli La Raillere - Pont d'Espagne onkin moottoripyöräilijöiden unelma: mutkaista, pientä asfalttitietä.
Palaaminen länsimaisen sivistyksen (?) eli verkkoyhteyden piiriin tapahtui Cayan'in paikkeilla, pari - kolme kilometriä ennen Pont d'Espagne'ea. Viikko ilman verkkoyhteyttä meni suhteellisen pienillä vierotusoireilla.
Illalla tulimme Cauterets'iin sopivasti ennen leirintäalueen vastaanoton sulkeutumista. Teltankin saimme pystyyn juuri ennen sateen alkamista. Vastaanottohenkilö varoitteli säästä ja suositteli vahvasti kovan katon alla yöpymistä. Oranssi varoitus: voimakkaita ukkoskuuroja, voimakasta tuulta ja mahdollisia raekuuroja. Emme tietenkään kuunnelleet moisia nynnyvaroituksia, olimmehan juuri tulleet karusta vuoristosta (pikku)kaupungin turvaan.
Teltan pystytyksen jälkeen ensimmäinen lämmin suihku viikon vaelluksen jälkeen tuntui oikein hyvältä (ja myös tarpeelliselta).
Cauterets
18.06.2023 - Vignemale 2023
Sunnuntai (ja jo edellinen yö) toteutti säävaroituksen lupauksia: tuulta, sadetta ja ukkosta. Aamupäivä menikin teltassa makoillessa ja lepäillessä.
Iltapäivällä oli hieman selkeämpää ja kävimme kaupungilla ostamassa ruokatarvikkeita. Illalla alkoi taas sataa ja ukkostaa. Sään puolesta huono päivä, mutta tulipa lepäiltyä.
Maanantaina aamupäivällä oli vielä sadetta ja ukkosta, mutta iltapäivällä sää selkeni. Sinistä taivasta ja aurinkokin näkyi pitkästä aikaa.
Kävimme tukemassa taas Cauterets'in elinkeinotoimintaa ostamalla kaksi paria vaelluskenkiä, kahdet kevyet ulkoiluhousut irrotettavilla lahkeilla ja yhdet ulkoilukäsineet. Vanhat vaelluskengät eivät kestäneet Vignemale'en ja crampons'ien rasituksia.
 |
| Loppuunkäytetyt vaelluskengät |
Leirintäalueelta varasimme vielä yhden lisäyön (yht. 4), koska jatkosuunnitelmat eivät olleet vielä oikein selkiintyneet.
Tiistai oli sitten orientoitumispäivä: mitäs sitten? Karttatutkailu osoitti, että melkein kaikki Cauterets'in ympäristön vaelluspolut on jo tullut kierrettyä.
Siispä huomenna otetaan suunta itään kohti Luz-St-Sauveur'iä.
Kohti itää
21.06.2023 - Vignemale 2023
Keskiviikko-aamupäivälle sääennuste oli luvannut pilvistä, mutta ei sadetta. Eipä pitänyt paikkaansa! Vähän väliä tuli sadekuuroja tai tihkusadetta, kun nousimme kohti Col de Riou'ta.
Col de Riou'n länsipuolella oli aika paljon lehmiä laiduntamassa ja ne olivat talloneet polut aika mutaisiksi ja liukkaiksi. Lisäksi ne olivat "miinoittaneet" reitin aika kattavasti. Piti siis edetä varovasti, ettei liukastu mudassa ja sitten vielä kaadu sen lisäksi lehmänläjään.
Jäimme lehmien seuraksi bivouac'iin hieman Col de Riou'n länsipuolelle (n. 1700 m).
 |
| Col de Riou |
Alle 2000 m vuoristomaisemat vaikuttavat kieltämättä aika vaatimattomilta aikaisempiin verrattuna. Kauniita ne kyllä ovat.
Torstaina aamupäivällä sää ja maisemat olivat miltei eilisen toistoa. Paitsi, että alamäessä luisteli helpommin liukkailla kivillä ja mudassa. Lisäksi Col de Riou'n länsipuolen lehmät olivat vaihtuneet laskettelukeskusmaisemiin.
Iltapäivällä alkoi sitten aurinkokin näkymään ja uskalsimme pakata sadeviitat rinkkaan. Polut olivat kuitenkin edelleen märkiä, mutaisia ja liukkaita.
Yritimme saada Grust'in gite d'etape'esta jotain syötävää, huonolla menestyksellä. Jatkoimme siis Sazos'sin suuntaan. Meidän vanhan kartan mukaan GR10 menee siellä leirintäalueen vierestä, ei mene enää. Se aiheutti ylimääräisen kierroksen kylän keskustassa, mutta leirintäalue kuitenkin löytyi helposti. Se oli oikein neljän tähden leirintäalue kahdella uima-altaalla, sisä- ja ulkoallas (n. 840 m).
Ottivat kuitenkin tälläiset reissussa rähjääntyneet vaeltelijat asiakkaiksi. ;-) Jostakin syystä vastaanottohenkilö päätti kuitenkin lakaista vastaanottotilan ja sen edustan meidän (vaelluskenkä)vierailumme jälkeen.
Perjantaiaamuna liikkeellelähtö meni jopa normaaliakin myöhempään. Vastaanottohenkilö oli myynyt meille aamuksi tuoreet patongin ja croissantit, jotka tulivat vasta yhdeksältä. Ei varsinaisesti kovin vaikea myyntitehtävä, kun kohteena ovat nälkäiset vaeltajat. Onneksi päivän matka ei olisi pitkä eikä vaikea.
Muutaman huonomman päivän jälkeen vuoriston sää näyttää nyt parasta puoltaan: Melko aurinkoista, mutta ei kuitenkaan liian kuuma kävellä rinkan kanssa.
Lähdimme liikkeelle noin puolen päivän aikaan ja heti noustuamme Sazos'sista GR10:lle reitin (suhteellinen) helppous varmistui: Siinä oli Saint Jacques de Compostella'n simpukkamerkki.
Hyvästä vaellussäästä ja reitin helppoudesta johtuen matka edistyikin mukavasti. Maisemien ihailuunkaan ei tarvinnut tuhlata liikaa aikaa, koska polku meni suurelta osin metsän sisällä.
Vähän ennen Luz-St-Sauveur'iä ihastelimme Napoléon-siltaa (Pont Napoléon) vuodelta 1860.
 |
| Pont Napoléon |
Saavuimme iltapäivällä hyvissä ajoin Luz-St-Sauveur'iin (n. 720 m). Reissun vaellusosuus on nyt tehty ja loppuaika lepäillään ja rentoudutaan.
Luz-St-Sauveur
24.06.2023 - Vignemale 2023
Lauantai-aamuna nukuimme puolille päivin eli yhdeksään. Aamutoimien jälkeen lähdimme kaupungille näyttelemään "tavallista turistia". Selvittelimme ensin turistitoimistosta bussivuoroja Lourdes'iin, josta meidän juna lähtee tiistaina. Näin kovan aherruksen jälkeen olikin jo hyvin ansaittua käydä ottamassa "yhdet nopeat" keskustan terassilla.
Kaupungilla ja kaupungin läpi kulki paljon moottori- ja polkupyöriä. Molemmille on täällä hyvät ja mielenkiintoiset reitit. Edellyttäen tietenkin, että "pienet" mäet eivät haittaa. Vaeltelijoita ei näin keskipäivällä montaa näkynyt. He ovat nyt vuorilla, tulevat illalla ja lähtevät taas aamulla.
Luz-St-Sauveur'in, samoin kuin Cauterets'in, liikkeistä huomaa, että polkupyöräilijät ja vaeltajat ovat täällä merkittävä tulonlähde. Hikisyyttä, pitkää parransänkeä ja lievää likaisuuttakaan ei täällä katsota nenänvartta pitkin. He ovat asiakkaita, jotka tuovat paikkakunnalle rahaa ja se on oleellista. Tapaamaamme amerikkalaista vaeltajaa lainaten: "Ei hienhajua tarvitse hävetä, se on kovalla työllä ansaittu."
 |
| Luz-St-Sauveur |
Illalla leirintäalueelle tuli moottoripyöräilijöitä. Meidän viereiselle paikalle brittiporukka ja ylemmäksi saksalaisia.
Sunnuntaina "tavallisen turistin" näytteleminen jatkui. Tutustuimme kaupungin keskustaan, mikä ei ole kovin laaja. Näin sunnuntaina keskusta oli myös aika hiljainen, kun melko suuri osa liikkeistä oli kiinni.
Päivän työlistalla oli varata hotelliyöpyminen Lourdes'ista, josta meidän juna lähtee tiistaina. Bussivuorojen aikataulut menivät harmittavasti, että bussi olisi ollut Lourdes'issa vain noin 15 min ennen junan lähtöä, joka on liian vähän. Aikaisempi bussi olisi taas lähtenyt jo "ennen ylösnousua". Siksi ohjelmaan tulee puolipakollinen yöpyminen Lourdes'in ihmekaupungissa.
Brittiläiset moottoripyöräilijät kävivät päivällä ajolenkillä, mutta palasivat illalla yöpymään viereiselle paikalle. Saksalaiset jatkoivat aamulla matkaa eivätkä he tulleet enää takaisin leirintäalueelle.
Paluumatka Pyreneiltä
26.06.2023 - Vignemale 2023
Vaiheittainen paluumatka alkoi maanantaina. Aamupäivän notkuimme vielä leirintäalueella ja iltapäivällä menimme bussilla Luz-St-Sauveur'istä Lourdes'iin. Matkalla oli bussin vaihto Pierrefitte'essä.
Lourdes'issa olimme hyvissä ajoin iltapäivällä ja majoittauduimme siellä hotelliin. Hotellin pehmeät patjat tuntuivat ylellisiltä useampien telttapatjoilla vietettyjen öiden jälkeen.
Kävimme Lourdes'in ihmekaupungissa kävelyllä. Yleisen uskontojen (kaikkien niiden) järjettömyyden kummastelun ohella kävimme ottamassa pakollisen turistikuvan paikasta, johon tekee vuosittain pyhiinvaelluksen useampi miljoona ihmistä.
 |
| Basilique Notre-Dame-du-Rosaire de Lourdes |
Lourdes on siis paikka, joka satunnaisen vierailijan näkökulmasta elää myymällä Madonna-patsaita, kynttilöitä ja pyhää/parantavaa vettä. Sekä tarjoamalla niiden ostajille majoitus- ja ravintolapalveluita.
 |
| Lourdes'in myyntituotteita |
Siinä on nykyajan brändääjille malliesimerkki markkinoinnista. Se että Apple myy tuotteitaan viisinkertaisella hinnalla omille uskovaisilleen, ei ole mitään tähän verrattuna.
TGV Lourdes'ista kohti Paris Montparnasse'ea lähti tiistaina klo. 11.00 ihan aikataulun mukaan. Vastoin suomalaisten yleistä käsitystä, junat Ranskassa kulkevat yleensä hyvin aikataulussa. Paitsi tietenkin lakon aikana, jolloin ne eivät kulje ollenkaan tai kulkevat hyvin rajoitetusti. Nyt ei ollut lakko. Matka-aika Lourdes - Pariisi oli vajaat viisi tuntia.
Lourdes'ista Dax'iin asti maisema oli metsäistä ja aika harvaan asutun näköistä. Muutamia pieniä kyliä siellä täällä. Lähestyttäessä Bordeaux'ta pellot ja asutus lisääntyivät. Matkalla oli muutamia aika isoja aurinkopaneelipeltoja.
Suomalaisille (aurinkoenergiasta intoileville) päättäjille kysymys: Kannattaako investoijan sijoittaa aurinkopaneeleihin siellä, missä aurinko paistaa vai siellä, missä aurinko ei paista? Päättäjien kotiinpäin vetäminen on tietenkin (periaatteessa) hyvä asia, mutta pieni määrä realismiakin pitäisi olla mukana matkassa. Päättäjien vakuuttelu, että Suomessa on tilaa ei sekään oikein vakuuta. Näkyy sitä tilaa olevan riittävästi täälläkin.
Bordeaux'n jälkeen peltoaukeat muuttuivat isommiksi. Oikein kaunista kumpuilevaa maalaismaisemaa. Bordeaux'n jälkeen TGV:kin pääsi hyödyntämään ominaisuuksiaan ja vauhti nousi lähelle 320 km/h maksimi matkanopeutta.
Puimakoneet olivat pelloilla täydessä touhussa ja melko suuri osa viljasta oli jo puitu. Tässäkin kohtaa mietityttää Suomen kilpailukyky, nyt maatalouden osalta.
Lähempänä Pariisia (noin 100-150 km) peltoaukioille alkoi ilmaantumaan enemmän tuulivoimaloita.
Paris Montparnasse'en asemalle saavuimme aikataulun mukaisesti hieman ennen neljää iltapäivällä. Sieltä siirryimme metro 13:lla samaan hotelliin Gennevilliers'iin, missä olimme menomatkalla.
Keskiviikkoaamuna lähdimme melko aikaisin CDG:n suuntaan: metro 13, metro 2, RER B ja CDGVAL. Matkaan meni noin puolitoista tuntia. Näin aikaisin aamulla kulkuvälineissä ei onneksi ollut kovin suurta ruuhkaa. Ison rinkan kanssa matkustaminen ruuhkassa ei ole ollenkaan mukavaa! Jo kapeiden metroporttien läpimeno rinkan kanssa aiheuttaa suorituspaineita.
Lento CDG:ltä Helsinkiin piti olla yhdellä vaihdolla Kööpenhaminassa. Pariisi - Kööpenhamina-lento oli kuitenkin niin paljon myöhässä, että emme ehtineet Helsingin koneeseen! Uusi loppumatkan lento oli sitten Kööpenhamina - Tukholma - Helsinki. Uusi lento oli niin paljon myöhempään Helsingissä, että emme ehtineet varattuun junavuoroon ja meidän piti varata uusi junamatka.
Menomatkalla kirjoitin, että lentomatkoilla ei tapahdu mitään mielenkiintoista. En tiedä oliko tämäkään sitä, mutta tapahtui sentään jotakin.
Iltamyöhällä tulimme sitten junalla Helsingistä Tampereelle ja matka päättyi.