Tulihan se vaellusreissulle lähtö vihdoinkin pitkän tauon jälkeen. (COVID-19-syy) Osaakohan sitä enää kävelläkään muualla kuin tasamaalla?
Keskiviikona menimme ensin TRE:elta junalla HKI-Vantaan lentokentälle ja sieltä oli lento Tukholman kautta Pariisin CDG:lle. Seuraavana luettelo kaikista lentomatkan aikana tapahtuneista mielenkiintoisista asioista: ” “. Eli tyypillinen lentomatka. Jos lentomatkustamisesta haluaa löytää jotain positiivista, niin lentoasemalla odotellessa voi vaikka kirjoittaa tämmöistä blogia. Se tulee halvemmaksi kuin oluen juominen eikä aiheuta epämukavuutta seuraavan lennon aikana.
Pariisissa menimme yöpymään laitakaupungin hotelliin, Gennevilliers’iin: CDGVAL, RER B, metro 2 ja metro 13. RER-lentokenttälippujen osto Navigo Easy-kortille ei onnistu (vieläkään), mutta metrolippujen osto IDF Mobilities-appiksella onnistuu. (Tarvitsee NFC:n.) Navigo Easy-kortit olivatkin jo valmiina edelliseltä reissulta.
Torstai-aamuna menimme ensin metrolla 13 Montparnasse’en asemalle. Metrossa oli näin aamulla myös “muita ihmisiä” 😉 Aseman lähistöllä mp-rivistössä oli sähköharrikka (tai sitten siitä olivat vain pakoputket tippuneet). Mitenkähän siinä harrikan perusominaisuudet, ääni ja tärinä, on toteutettu?
Junamatka Lourdes’iin kesti noin 4,5 tuntia TGV:llä, joka ajeli parhaimmillaan 320 km/h. Alkumatkalla oli aika isoja peltoaukeita, Ranskassa todellakin viljellään muutakin kuin viiniä. (Todellisuudessa Ranska on Euroopan suurimpia maataloustuottajia, ellei suurin.)
Lourdes taas on eräs Ranskan kummallisimpia kaupunkeja, jos ei kummallisin. Siellä on noin 15 000 vakituista asukasta ja hotellikapasiteettia toiseksi eniten Ranskan kaupungeista heti Pariisin jälkeen. Ja ainoastaan sen takia, että eräs nuori nainen oli reilut sata vuotta sitten syönyt vääränlaisia sieniä ja nähnyt näkyjä! Nopeasti jatkoimmekin sieltä bussilla Cauterets’iin, joka on kaunis pieni vuoristokaupunki noin 1000 m korkeudessa Pyreneillä. Hyvää harjoitusta ennen korkeammalle nousemista.