Lauantai-aamuna nukuimme puolille päivin eli yhdeksään. Aamutoimien jälkeen lähdimme kaupungille näyttelemään “tavallista turistia”. Selvittelimme ensin turistitoimistosta bussivuoroja Lourdes’iin, josta meidän juna lähtee tiistaina. Näin kovan aherruksen jälkeen olikin jo hyvin ansaittua käydä ottamassa “yhdet nopeat” keskustan terassilla.
Kaupungilla ja kaupungin läpi kulki paljon moottori- ja polkupyöriä. Molemmille on täällä hyvät ja mielenkiintoiset reitit. Edellyttäen tietenkin, että “pienet” mäet eivät haittaa. Vaeltelijoita ei näin keskipäivällä montaa näkynyt. He ovat nyt vuorilla, tulevat illalla ja lähtevät taas aamulla.
Luz-St-Sauveur’in, samoin kuin Cauterets’in, liikkeistä huomaa, että polkupyöräilijät ja vaeltajat ovat täällä merkittävä tulonlähde. Hikisyyttä, pitkää parransänkeä ja lievää likaisuuttakaan ei täällä katsota nenänvartta pitkin. He ovat asiakkaita, jotka tuovat paikkakunnalle rahaa ja se on oleellista. Tapaamaamme amerikkalaista vaeltajaa lainaten: “Ei hienhajua tarvitse hävetä, se on kovalla työllä ansaittu.”
Illalla leirintäalueelle tuli moottoripyöräilijöitä. Meidän viereiselle paikalle brittiporukka ja ylemmäksi saksalaisia.
Sunnuntaina “tavallisen turistin” näytteleminen jatkui. Tutustuimme kaupungin keskustaan, mikä ei ole kovin laaja. Näin sunnuntaina keskusta oli myös aika hiljainen, kun melko suuri osa liikkeistä oli kiinni.
Päivän työlistalla oli varata hotelliyöpyminen Lourdes’ista, josta meidän juna lähtee tiistaina. Bussivuorojen aikataulut menivät harmittavasti, että bussi olisi ollut Lourdes’issa vain noin 15 min ennen junan lähtöä, joka on liian vähän. Aikaisempi bussi olisi taas lähtenyt jo “ennen ylösnousua”. Siksi ohjelmaan tulee puolipakollinen yöpyminen Lourdes’in ihmekaupungissa.
Brittiläiset moottoripyöräilijät kävivät päivällä ajolenkillä, mutta palasivat illalla yöpymään viereiselle paikalle. Saksalaiset jatkoivat aamulla matkaa eivätkä he tulleet enää takaisin leirintäalueelle.