Kohtuullisen kävelymatkan päässä hotellilta oli Lidl, jossa kävimme tekemässä ensimmäiset ruoka- ja juomaostokset. Samalla oli hyvä tehdä hintavertailuja. Ruoan hinta Ranskassa on selvästi edullisempi kuin Suomessa, mikä ei tietenkään ole yllätys, kun vertailukohteena on kallein euromaa. Juomien hinnoissakin oli mielenkiintoisia eroja Suomeen verrattuna: 1,5 l appelsiinimehua maksoi 2,19 eur, kun taas samankokoinen puna- tai valkoviini maksoi 1,85 eur. Siitä löytyi siis ensimmäinen säästökohde, jos matkabudjetti menee tiukalle: aamupalan appelsiinimehu vaihdetaan viiniin 😉
(Pienen) osan hintaerosta selittää erilaiset arvonlisäverotasot. Ranskassa yleinen alv (TVA) on 20% ja elintarvikkeilla 5,5%. Vastaavat verotasot Suomessa, nykyhallituksen suuressa viisaudessaan tekemän korotuksen jälkeen, ovat: yleinen 25,5% ja elintarvikkeet 14%.
Ranskan matkailu sopii siis hyvin yhteen uusimman harrastuksen eli agressiivisen verosuunnittelun kanssa. Kun käy tuhlaamassa rahansa Suomen sijasta täällä Ranskassa, valtiolle menee vähemmän välillisiä veroja tuhlattavaksi asehankintoihin USA:sta tai lähetettäväksi Ukrainaan. Tämä (laskennallinen verosäästö) vielä korostuu, mitä enemmän juo viiniä! Lisää verosäästöä saa vielä, kun laittaa auton matkan ajaksi seisontaan. Tällöin valtion lypsylehmän käyttöön liittyvät veroluonteiset maksut katkeavat: ajoneuvovero, polttoainevero ja suurin osa vakuutusmaksuveroista.
Seuraavana päivänä kauppareissun kohteena oli läheinen U-express. Se ei viinien hinnoissa aivan pärjää Lidlille, mutta eivät ne sielläkään kalliita ole. Täällä mielenkiinnon herätti kaupan ovessa ja kassoilla oleva muistutuslappu laista 2010-1192, naamioitumiskielto: Kauppa voi kieltäytyä päästämästä sisään asiakkaita, joiden kasvot on peitetty. Mielenkiintoinen linjanmuutos! Reilu pari vuotta sitten sai reilut sakot, jos oli julkisissa sisätiloissa ilman kasvomaskia. Nyt se on (taas) lailla kiellettyä naamioitumista!
Kauppamatkan varrella oli pitkä graffitimuuri, joka pohdiskelutti: Ovatko graffitit taidetta vai sotkua? No, kyllä ainakin nämä taiteen puolelle menivät. Teosten näyttävyydestä huolimatta suurimman osan sanoma jäi epäselväksi. (Näin käy usein myös perinteisemmän taiteen kanssa.) Yhdessä kuitenkin vaadittiin vapaata Palestiinaa, sen jopa minäkin ymmärsin.
La Roche sur Yon on, ranskalaisen mittapuun mukaan, aika uusi kaupunki: Napoléon 1er perusti sen v. 1804 Vendée’n maakunnan pääkaupungiksi osin sotilaallista syistä.
Kaupungin vanha keskusta on viisikulmainen ja sen keskellä on suuri esplanadi, Place Napoléon. Sen vesialtaissa on mekaanisia eläimiä, joita voi liikutella ohjauspaneelien painikkeilla. Näin sesonkiajan ulkopuolella osa eläimistä oli talvilevolla (huollossa) ja niistä näkyi altaissa vain kiinnityspaikat.
Yon-joessa on kaupungin yläpuolella pato ja patojärvi, Lac de Moulin Papon. Järven ympäri kulkee rantapolku, jolla voi tehdä kaupungista noin 14 km pituisen mukavan kävelylenkin. Kävelijöiden lisäksi rantapolulla oli myös hieman urheilullisempiakin lenkkeilijöitä sekä maastopyöräilijöitä.
Järven länsirannalla oli purjehduskoulu ja järven poijuilla oli muutama merimetso kuivattelemassa siipiään.
Yon-joki laskee kaupungin läpi ja sen varressa on myös mukavia vihreitä lenkkeilypolkuja. Ilmeisesti vesi nousee tulva-aikoina näille alaville rannoille ja ne ovat siksi jääneet, lenkkeilijöiden onneksi, rakentamatta. Nyt ei ollut tulva-aika vaan joki oli melkein kuiva. Rantaniityillä oli lenkkeilijöitä ilahduttamassa myös muutamia lampaita.
