Sitten alkoi varsinainen paluumatka: junalla Tukholmaan, laivalla Helsinkiin ja junalla Tampereelle.
Pariisi – Tukholma
Olimme ottaneet Pariisin hotellin Gare de l’Est’in läheltä, josta junamme lähti yhdentoista paikkeilla kohti Stuttgart’ia. Me jäimme kuitenkin pois jo Karlsrühe’ssä ja jatkoimme sieltä toisella junalla Hampuriin.
Junamatkalla tuli tekstiviesti-ilmoitus, että Berliini-Tukholma-junassa on veturirikko ja juna on myöhässä. Aikataulusta ei ollut tietoa, vaan kehotettiin katsomaan tarkempia tietoja aseman näyttötaululta.
Näyttötaululla oli junan (arvioitu) lähtöaika 23.41 eli reilun puolitoista tuntia myöhässä. Aseman ravintola oli auki klo. 23.00 asti, joten päätimme mennä syömään saksalaisen illallisen. Oluen kanssa tietenkin. Kesken ruokailua kävin kuitenkin vielä tarkastamassa junan lähtöajan näyttötaululta ja se olikin muuttunut aikaisemmaksi: 23.05!
Meidän paikkamme olivat viiden hengen istumapaikkahytissä.
Noin kahden aikaan yöllä tuli herätys, kun poliisit ratsasivat junan ja tarkastivat matkustajien passit. Meidän passimme eivät poliisia paljoa kiinnostaneet, mutta paremmin ruskettuneiden hyttikaverien passit katsottiin aika tarkkaan. Yhden passi oli vanhentunut vähän aikaa sitten ja hän joutui tiukkaan puhutteluun: “Tällä passilla ei saa matkustaa!” Puhuttelun jälkeen poliisi jatkoi matkaa, eikä yrittänyt mitenkään estää matkustamista. Ehkä heillä oli hakusalla jotain vakavampaa kuin vanhentunut passi.
Näiden yhteisvaikutuksena juna oli Tukholmaan tullessa jo yli kaksi tuntia myöhässä! Onneksi meillä oli reilusti aikaa ennen laivan lähtöä.
Tukholma – Helsinki
Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä Suomeen joko Tukholma – Turku tai Uumaja – Vaasa-laivalla. Uumaja – Vaasa-laiva olisi ollut Vaasassa lähempänä keskiyötä, mikä ei jatkoyhteyden kannalta ollut mitenkään hyvä aika. Tukholma – Turku oli taas miltei tuplahintainen Tukholma – Helsinki-matkaan verrattuna, siispä menimme Helsinkiin.
Laivaa odotellessa tuli tekstiviestitarjous: Parivuoteella ja merinäköalalla oleva hytti 30 euron lisähinnalla. Markkinoinnin uhreina tartuimme tarjoukseen. Tästä huolimatta matka oli halvempi kuin se olisi ollut perushytissä Turkuun.
Helsinki – Tampere
Helsingissä kävelimme Katajanokalta rautatieasemalla. Matkalla Helsingin kaupungintalon lippurivistö toivotti meidät tervetulleeksi Finlainan tasavaltaan!
Rautatieasemalla odotti seuraava yllätys: Joudumme matkustamaan Tampereelle Ukrainan valtion rautateillä! Kelpaakohan siellä Interrail-kortti? Ukrainahan ei ole Interrail-maita.
Kyllä se kelpasi. Tampereen rautatieaseman edustalla olikin sitten jo tuttu VR:n lippu. Ukraina ei ollut vallannut siis koko VR:ä vaan ainoastaan Helsingin rautatieseman.