Pikku hiljaa aloitimme siirtymisen kotia kohti, ensin kuitenkin Pariisiin.
TGV-junamatka Montpellier’istä Pariisiin kesti noin kolme ja puoli tuntia. Aika nopea, kun matkaa on kuitenkin (autolla) noin 750 km. Junamatka teki vielä mutkan Valence’in TGV-aseman kautta, mutta se olikin sitten viimeinen asema ennen Paris Gare de Lyon’ia.
Gare de Lyon’ilta menimme sitten metroilla 1 ja 5 Gare de l’Est’in lähellä olevaan hotelliin. Lippuautomaateille oli, jälleen kerran, pitkät jonot, mutta onneksi meillä oli liput valmiina Navigo Easy-korteilla. Kännykässä oleva metrokartta on myös ihan näppärä apuväline.
Notre Dame
Pariisiin saapumisen iltana oli viralliset Notre Damen (remontin) avajaiset. Sää ei suosinut ulkoilua ja turvajärjestelyt sulkivat koko katedraalin lähistön, joten päätimme katsoa avajaiset hotellin televisiosta.
Siellä näkyi olevan vieraana monenlaisia presidenttejä: entisiä, nykyisiä, entinen ja tuleva (Trump), uudelleenvalitsematon (Zelenskyi) ja nykyinen, mutta valtansa menettänyt (Macron).
Seuraavana päivänä kävimme sitten katsomassa juhlakalua hieman lähempää. Poliiseja ja gendarmeja oli paikalla vieläkin todella paljon. Katusulkuja ei oltu purettu eikä metro pysähtynyt katedraalin läheisillä metroasemilla (Cité ja Saint Michel). Katedraalin pihaan ei vieläkään päässyt, mutta ei se uusi torni olisi sinne näkynytkään.
Musée de l’Orangerie
Musée de l’Orangerie on ehkä tunnetuin Claude Monet’n lummetauluista, jotka hän lahjoitti Ranskan valtiolle. Tauluja maalatessaan Monet’lla oli kaihi ja hän oli miltei sokea! Tauluja on kahdeksan ja ne on sijoitettu kahteen soikeaan saliin, jonne valo tulee keskeltä ylhäältä. Taulujen korkeus on 1,97 m ja yhteispituus 91 m. Monet’n ajatuksena oli, että tauluja käytettäisiin meditaatioon, mutta siinä ihmismäärässä se ei kyllä helpolla onnistu!
Museon alakerrassa oli sitten muiden, enimmäkseen impressionistitaiteilijoiden, teoksia mm.: Renoir, Sisley, Cézanne, Matisse, Picasso, Gauguin.
En vieläkään ymmärrä Picasson taidetta, enkä varsinkaan kubismia!