Parina päivänä kävimme La Roche sur Yon’ista junalla Les Sables d’Olonne‘essa katsomassa Le Vendée Globe‘ea. Sattuneesta syystä Les Sables d’Olonne’en hotellit olivat melkein kaikki täynnä ja vielä vapaana olleet huoneet eivät olleet kohtuuhintaisia, ei lähellekään. Tämä ei ollut ylitsepääsemätön ongelma: Junamatka La Roche sur Yon’ista kesti noin puoli tuntia ja edestakainen matkalippu maksoi noin kympin.
Le Vendée Globe on joka neljäs vuosi järjestettävä maailmanympäripurjehduskilpailu. Veneiden luokka on IMOCA 60 ja muut säännöt ovat yksinkertaiset: yksin, ilman maihinnousuja ja ilman apua. (en solitaire, sans escale et sans assistance)
Le Village du Vendée Globe
Keskiviikkona kävimme Le Vendée Globe-kylässä. Kylään pääsy oli maksuton, mutta siitä huolimatta sinne piti varata lippu tietylle saapumisajalle. Varasimme käynnin keskiviikolle, koska nettisivun ruuhkaennuste näytti sille vihreää eli ei ruuhkaa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, millainen se ruuhkapäivä sitten on, koska vihreästä huolimatta jonotimme jonnekin suunnilleen koko ajan. Ensin Fabrice Amedeo’n koulutuskäyttöön muokkaamalla vanhalle veneelle ja sitten Ponton’eille (venelaitureille), jossa kilpaveneet olivat.
Näyttelyveneestä oli maantiekuljetuksen mahdollistamiseksi poistettu köli ja katkaistu masto. Veneen sisätilat olivat pienet ja vailla mitään mukavuuksia. Aika karua, kun maailmanympäripurjehdus kestää nopeimmiltakin noin kaksi ja puoli kuukautta. Ruoka ja muut tarvittavat varusteetkin pitäisi saada sopimaan jonnekin. Näyttelyveneessä niitä ei tietenkään ollut.
Näyttelyveneen jälkeen jonotimme Ponton’ille katsomaan kilpaveneitä. Jonotus meni aika mukavasti satamaa ihaillessa ja säänkin ollessa liki ihanteellinen. Ponton’illa olivat sitten varsinaiset kilpaveneet. Ensimmäinen ihmettelyn aihe oli niiden mataluus ja leveys, normaalipurjeveneethän ovat yleensä aika kapeita. Foil’eilla (siivekkeillä) varustettujen veneiden mahduttaminen laituripaikkaan oli myös vaatinut joitakin luovia ratkaisuja. Veneissä oli vielä menossa viimeiset huollot ja tarkastukset: Jingkun Xu oli ihan itse vielä huoltamassa takavinssiä ja toisessa veneessä mies oli kiipeämässä mastoon. 29 m pitkän maston huippu on korkealla ja kiipeämisköysi näytti epäilyttävän ohuelta ! Tällä kertaa ei tarvinnut kokea (tavallista) myötähäpeää vaan myötähuimausta 😉
Päivän aikana oli varmistunut Donald Trumpin valinta USA:n seuraavaksi presidentiksi ja sen kunniaksi piti paluumatkalla käydä hakemassa kaupasta kuohuviinipullo. En ole erityisesti Trumpin politiikan kannattaja, mutta hän on kuitenkin länsimaisista kärkipoliitikoista suunnilleen ainoa, joka on edes sanonut haluavansa rauhaa. Eikö se ole kuohuviinin arvoista ?
En halua tällä mitenkään vähätellä Viktor Orbania, mutta hänen vaikutusmahdollisuuksiansa vähentävät oleellisesti EU:n sotakiihkoilijat, joiden kärjessä sotaa laajentamassa ovat Ursula ja Emmanuel. Eivätkä “meidän omat” EU-parlamentaarikot heille paljoa sotaintoilussa häviä. Aika noloa EU:n kannalta, joka väittää olevansa suuri rauhanrakentaja, kun rauhanponnistelut ovat Trumpin ja Orbanin varassa.
Lähtö
Sunnuntaina 10.11.2024 kävimme katsomassa kilpaveneiden lähtöä satamasta Chenal’ia pitkin merelle. Tämä tarkoitti kohtalaisen aikaista herätystä, koska pitkäköliset purjeveneet eivät pääse Chenal’in läpi kuin nousuveden aikaan ja sen huippu oli noin kello kymmenen aikaan. Ensimmäinen vene lähti Ponton’ilta kahdeksalta ja seuraavat siitä kolmen minuutin välein. Neljäkymmentä venettä tekee siis kaksi tuntia plus alku- ja loppurituaalit.
Olimme käyneet keskiviikkona katsomassa Chenal’in varressa, että kyllä tänne jonnekin sopii katsomaan, virhearvio. Tulimme (omasta mielestämme) sunnuntai-aamuna hyvissä ajoin, mutta kaikki Chenal’in reunapaikat olivat jo varattuja. Meren rannan lähelle oli laitettu iso screeni ja menimmekin katsomaan veneiden lähtöä siitä. Sille paikalle näkyi Chenal’issa ohi menevistä veneistä mastot ja merelle saavuttua näkyi sitten koko vene.
Varsinainen kilpailun lähtö oli klo. 13.01 kaukana merellä ja innokkaimmat (heitä oli paljon) menivät veneillä katsomaan sitä. Rannalta olisi kirkkaalla säällä voinut kiikareilla katsoa lähtöä, mutta nyt oli sen verran usvaa, että veneet eivät kunnolla näkyneet. Tosin lähdössä ei olisi ollut erityisen vauhdikasta katsottavaakaan, koska sää oli silloin melkein tyyni.
Lähtöä Chenal’in varrella ja rannalla oli katsomassa myös “muita ihmisiä”, järjestäjän mukaan noin 350 000 ! Suomessa tälläiselle määrälle olisi varattu kadunvarret täyteen Bajamajoja, mutta täällä järjestäjät olivat katsoneet kaupungin normaalien julkisten helpotuslaitosten kapasiteetin riittävän. Ilmeisesti ranskalaisilla on ns. seurapiirirakko. (Suomalaisten vastaava taas lienee koiramallia 😉 )